Tiivistetysti voidaan sanoa, että kevään 2017 psykologian (Helsinki, Tampere ja Turku) valintakoekoe 2017 oli hyvin soveltava. Ainakin puhtaiden aineistokysymysten osuus oli edellisvuosia pienempi (monivalintatehtäviä 15 kpl). Toisaalta voidaan ajatella, että artikkelien määrään ja lyhentyneeseen lukuaikaan nähden kysymyksiä oli suhteessa suunnilleensaman verran kuin ennenkin.
Koe on toki aina ollut ihan tarkoituksella mahdollisimman yllättävä ja jollain tavoin soveltava, mutta kaikista varoituksista huolimatta tänä(kin) vuonna lähes kaikki haastatellut olivat kokeesta ensi alkuun jopa hieman järkyttyneitä. Tosin edellisenäkin vuonna kokeessa olleiden hakijoiden mielestä koe oli viimevuotista haastavampi. Kaikkien haastateltujen mielestä koe oli siis ollut vaikea, eikäkovinkaan moni ollut varma siitä, että menikö koe hyvin vai ei. Tämä johtui pitkälti siitä, että aika kokeessa meni niin tiukalle, ettei vastauksia ehditty uudelleen miettiä ja tarkistaa. Moni koki kuitenkin olleensahyvin valmistautunut ennen koetta, ja Eximian valmennuskurssista olleen kokeessa hyötyä.
Omaa suoritusta arvioidessa kannattaa myös pitää mielessä, että kokeella pyritäänjopa tietoisesti herättämään kaikki hakijoiden epävarmuudet, joten enemminkin voisi olla syytä huolissaan, jos jollain olisi kokeen jälkeen sataprosenttisesti hyvä fiilis omasta osaamisestaan. Samoin olisi suuri ihme, jos joku ehtii vielä miettiä ja tarkistaa vastauksensa huolella läpi, koska koe on tarkoituksella aivan valtava paketti. Valintakokeessa on myös aika säännöllisesti kysytty asioita, joiden oivaltaminen edellyttää sellaista soveltamista, johon pelkkä pääsykoekirja ja lisämateriaalin huolellinen lukeminen ei välttämättä riitä.
Tilaston ja artikkelien yhdistämisen lisäksi koe vaati kokeessa annetun informaation ja aiemmin opetellun yhdistämistä. Esim. tehtävä, jossa yhdistettiin sensitiivisyyden ja spesifisyyden laskeminen kokeen tehtävänannon perusteella lisämateriaalissa olleeseen Bayesin kaavaan (tehtävässä piti laskea todennäköisyys tod. positiiviselle, kun häiriön esiintyvyys populaatiossa oli x ja testin sensitiivisyys y).
Erityisesti haastatelluille kokelaille harmaita hiuksia aiheuttivat kokeen kahdella ensimmäisellä sivulla ollut jättimäinen taulukko ja muuttujalyhenteiden selitteet sekäloogisen päättelyn tehtävä, jossa ilmeisesti piti päätellä, miten muuntofunktio vaikuttaa tasavirtakuvaajaan.
Aineistomonivalintatehtävien vähäisyyden ohella kokelaat yllätti se, että kokeessa piti ilmeisesti käyttää logaritmitaulukkoa. Muuten vaadittu tilasto-osaaminen painottui tuttuihin osa-alueisiin: regression lisäksi oli mm. khii toiseen -testausta, toistettujen mittausten testausta ja mahdollisesti myös ryhmien välistä vertailua. Aikasarjoista ei viime vuoden tapaan ollut kokeessa mitään. Ja kuten viime vuonna, niin tänäkään vuonna kokeessa ei ilmeisesti ollut tarpeen asettaa hypoteeseja tai tehdä johtopäätöksi siitä, kumpi hypoteeseista jää voimaan. Tämä on kuitenkin aiempina vuosina ollut valintakokeessa toistuva teema.
Voidaan siis todeta, että ainoa asia, joka ei yllättänyt on se, että oli haastateltujen kokelaiden mielestä yllättävä ja vaikea. Se kun on aina ollut tämän alan valintakokeen sisään rakennettu ominaisuus. Huolellisinkaan valmistautuminen kokeeseen ei siis voi johtaa sataprosenttiseen onnistumiseen.
Mutta kaikkia tehtäviähän ei tarvitsekaan osata, pitää vaan osata sopivasti enemmän kuin muut. Ja kun on huolellisesti valmistautunut kokeeseen, voi luottaa siihen, että jos joku tehtävä on vaikea itselle, se on sitä kyllä sitten kaikille muillekin. Tärkeintä on, ettei tarvitse jossitella, vaan voi onnitella itseään hyvin tehdystä työstä!
Tarvitsetko neuvoa? +358 9 2727 130 (ark. 09-16) tai sivuston chat-palvelu.