Helsingin, Tampereen ja Turun yliopistojen yhteistyössä järjestämä psykologian valintakoe tarjosi tänäkin keväänä yllätyksiä, vaikka ulkoasultaan ja kysymyksenasettelultaan koe muistutti viimevuotista.
Psykologian opintoihin pyrkiviä on paljon, ja monivalintakysymyksiä painottamalla halutaan varmasti helpottaa kokeiden korjaamisen ja arvioinnin taakkaa.
Tänä vuonna kokeeseen osallistuneiden määrä laski hiukan viime vuoteen verrattuna. Pidemmällä aikavälillä vuosittaiset hakijamäärät ovat kuitenkin kasvaneet: vuodesta 2012 yli 500 hakijalla. Osallistuneiden määrän laskuun tänä keväänä vaikutti varmasti ensimmäistä koulupaikkaa hakevien kiintiö, joka on ilmeisesti tarkoitus ottaa käyttöön jo ensi kevään valintakokeeseen. On kuitenkin hyvä tiedostaa, että tämä ei tarkoita sitä, että koulupaikka lohkeaisi ensi vuonna helpommin, sillä ‘tosissaan hakevien’ määrä tuskin tulee laskemaan lähivuosina. Viimeisten hyväksyttyjen hakijoiden pisterajat ovatkin tänä vuonna nousseet.
Tilastomatematiikan osuudessa edellytettiin aineiston osaamista
Psykologian yhteishaun kevään 2015 valintakokeen tehtävässä 1 piti tulkita hajontakuviota, josta olikin unohdettu X- akselin asteikko. Hajontakuviosta muodostetuissa monivalintakysymyksissä moni vaihtoehto oli kokeelle tyypilliseen tapaan oikein. Vaikein osatehtävä monelle kokelaalle oli todennäköisesti variaatiokerrointa koskeva väite. Variaatiokerroin käsitellään Holopaisen kirjassa lyhyesti, eikä sen perusajatusta ole koetilanteessa välttämättä helppo oivaltaa. Optiselle lomakkeelle piti jälleen merkitä testisuureen kaavan numero kaavaliitteestä, joka vaikutti hyvin samankaltaiselta vuoteen 2014 verrattuna. Testisuureen laskemisen lisäksi kokelaan piti löytää monivalintakysymyksissä oikeat vaihtoehdot hypoteeseille, P-arvolle sekä tuloksen tulkinnalle.
Tehtävä 2 yllätti monet hakijat. Tehtävässä pyydettiin arvioimaan kuinka hyvin tehtävän aineisto vastasi psykologian aineisto-osuuteen kuuluneen Lapsesta aikuiseksi -tutkimuksen tuloksia, joita käsiteltiin Metsäpellon ja Rantasen (2009) artikkelissa. Viidestä suuresta persoonallisuuden piirteestä nimenomaan avoimuus oli selvästi eniten ristiriidassa artikkelissa esitellyn aineiston kanssa. Mikäli tätä ei tiennyt, menetti pisteitä luottamusvälin laskemisessa. Tehtävä on kuitenkin muuten helppoa testaamista, eli laskuihinsa rutinoitunut hakija sai varmasti tehtävästä hyvin pisteitä, vaikka ei olisikaan osannut yhdistää aineistoa oikein.
Tehtävä 3 sen sijaan oli selkeästi haastavampi. Tehtävässä piti löytää annettuja muuttujia vastaava vaihtoehto korrelaatiomatriiseista, joissa muuttujien nimet oli naamioitu kirjaintunnuksin. Korrelaation syvällinen ymmärtäminen oli edellytys tehtävässä menestymiselle. Arvelen, että tämän tehtävän avulla valintakokeen laatijat pyrkivät erottelemaan ‘tosi hyvät’ hakijat ‘hyvistä’ hakijoista.
Yleisessä osuudessa uutta ja vanhaa
Pääsykokeen yleinen osuus on ollut useita vuosia hyvin samankaltainen. Artikkelien pohjalta muodostetuissa monivalintakysymyksissä voi olla useampi vaihtoehto oikein, mikä vaatii hakijalta itsevarmuutta ja paineensietokykyä. Schwartzin arvoteoriaan perustuva tehtävä malleineen ja monivalintoineen oli kuitenkin piristys. Hakijan piti sijoittaa arvoja Schwartzin arvokehämalliin sekä yhdistää niihin yhteydessä olevat persoonallisuuspiirteet arvoja koskeneiden artikkelien pohjalta. Tehtävää seurasi reilu määrä tuttuja monivalintoja, joissa hypittiin aihealueesta toiseen ja taas takaisin. Monivalinnoissa oli jälleen kysymyksiä, jotka koskivat useita artikkeleita samanaikaisesti, mutta toisaalta myös kysymyksiä, joihin osasi vastata jos oli selvittänyt vaikeat termit ja alan jargonin artikkelien osalta hyvin.
Viimeiset tehtävät olivat tämänkin vuoden kokeessa loogista päättelyä. Tehtävän 8 valintakokeelle tyypilliset päättelytehtävät eivät olleet sinällään vaikeita, mutta ne olivat varmasti hakijoille stressaavia. Tehtävän auki piirtäminen suttupaperille vie aikaa, eikä tällaisista tehtävistä välttämättä saa montaakaan pistettä. Toisaalta jokainen piste on tärkeä. Siinäpä pähkinä hakijalle, jolla on koeaikaa jäljellä 15 minuuttia ja vielä on paljon vastattavaa.
Loogisen päättelyn tehtävät ovat siitä haastavia, että intuitiivisesti loogisimmalta tuntuva vastaus ei ole läheskään aina oikea vaihtoehto, eli vanha kunnon lottorivi ei todennäköisesti pelasta. Tehtävä 9 oli ikään kuin vastaus näihin ongelmiin. Koko tehtävä oli yksi iso päättelytehtävä, jonka johdanto kertoi tilanteen eri asioita tutkivista tutkijoista. Johdannon jälkeen annettiin loogiselle päättelylle tyypillisesti useita premissejä, joiden pohjalta hakijan tehtäväksi jäi muodostaa johtopäätökset ja vastata 13 monivalintakysymykseen. Tehtävä ei varmasti ollut vaikea kunhan luki tehtävänannon huolella ja raapusteli omaa logiikkapuuta suttupaperille. Nähtäväksi jää miten paljon tehtävästä irtoaa pisteitä.
Missä on todennäköisyyslaskenta?
Valintakokeen jälkeen tapasimme kurssihenkilökunnan kanssa kurssilaisia ja purimme koettua. Hämmentyneinä kuuntelimme kuinka kurssilaiset totesivat toinen toisensa perään, että kokeessa ei ollut yhtään todennäköisyystehtävää. Viime vuosien valintakokeissa todennäköisyystehtävät ovat olleet pelätyimpiä ja todennäköisyyslaskentaan perehdyttiin kurssilla tänäkin vuonna. Todennäköisyyslaskenta kuuluu kuitenkin ainakin toistaiseksi koealueeseen, joten perusteita sen osuuden vähentämiselle valmennuskurssilla ei ole.
Sen sijaan aineiston sulautuessa tilastoon on pohdittava miten valmennuskurssi voi vastata tähän muutokseen. Ainoastaan muutos on kuitenkin pysyvää ja voikin olla, että ensi vuonna valintakoe ottaa aivan uuden suunnan... Otamme haasteen avosylin vastaan!
Samu Hannukkala
Psykologian ylioppilas
Eximian psykologian tutor
Tarvitsetko neuvoa? +358 9 2727 130 (ark. 09-16) tai sivuston chat-palvelu.