Matematiikka
Kaiken kaikkiin dia-valinnan matematiikan kokeessa ei ollut suuria yllätyksiä. Yleensä mukana olleet matematiikan osa-alueet todennäköisyyslaskenta, differentiaalilaskenta, trigonometria ja analyyttinen geometria olivat mukana. Odotetusti tehtävien ratkaiseminen vaati erilaisten funktiotyyppien määrittelyjoukkojen tuntemista ja vahvaa peruslaskutaitoa soveltamisen tueksi.
Valintakokeen ensimmäinen tehtävä oli odotetun kaltainen prosenttilaskutehtävä. Tehtävä vaati laskijalta tehtävän kuvauksessa esitetyn tilanteen ymmärtämistä, prosenttilaskujen hahmottamista ja kykyä muodostaa ratkaisuun tarvittava yhtälöpari.
Tehtävä kaksi oli kaksiosainen yhtälönratkaisu, jollaisia on nähty dia-valintakokeissa aiemminkin. Lukiossa opitut tulon nollasääntö, määrittelyjoukon tarkastaminen ja logaritmien laskusäännöt muodostivat olennaiset osat tehtävän kaksi ratkaisua.
Kolmas tehtävä sisälsi pienen yllätyksen, sillä b-kohdassa pyydettiin piirtämään kuvaaja. Tällaisia piirtotehtäviä ei yleensä ole esiintynyt dia-valintakokeiden matematiikka osiossa. Kuvion oikeanlainen hahmottaminen muodostui 3b-tehtävän ratkaisun kannalta olennaiseksi. Sen sijaan a-kohdan itseisarvo-epäyhtälön ratkaiseminen oli odotettavissa aiempien kokeiden perusteella.
Tehtävässä neljä tarvittavan tangentin yhtälön hahmottaminen saattoi aiheuttaa vaikeuksia, vaikka suoran yhtälön muodostaminen on osa lukion analyyttistä geometriaa. Tehtävän 4 ratkaisu oli täysin riippuvainen tangentin yhtälön muodostamisesta ja vaati geometristä hahmotuskykyä, analyyttisen geometrian sekä kolmioiden geometrian hallintaa.
Tehtävässä viisi testattiin integraalien, derivaattojen ja trigonometristen funktioiden hallintaa. Kaikki kolme osa-aluetta olivat siis odotetusti mukana kokeessa, joskin hieman poikkeavasti samassa tehtävässä. Tehtävän vaatima integrointi sujui suoraan integroimiskaavoilla eikä ollut kovinkaan haastava. Tehtävän vaikeus perustui enemminkin tehtävän hahmottamiseen.
Tehtävä kuusi oli odotettu todennäköisyystehtävä. Odotetusti tehtävän ratkaiseminen edellytti toisen matematiikan osa-alueen soveltamista. Tällä kertaa tehtävän ratkaiseminen vaati tilanteen geometrista hahmottamista ja binomitodennäköisyyden laskemisen hallintaa
Fysiikka
Valintakoe oli uudistunut. Kokeessa oli neljä tehtävää lukion fysiikan kurssien 1, 4, 5, 6 ja 7 oppimääristä sekä kaksi tehtävää, jotka liittyivät aineistoon, joka ei kuulunut lukion oppimäärään, mutta joka annettiin kokeen ohessa.
Tehtävä 1 oli hyvin yksinkertainen kinematiikan tehtävä. Tehtävässä piti laskea kappaleen lentoaika tasaisen vaakasuuntaisen nopeuden perusteella ja putoamismatka tasaisesti kiihtyvän pystysuoran nopeuden avulla. Tehtävä ei kuitenkaan ollut perinteinen heittoliikkeen tehtävä siinä mielessä, että olisi pitänyt jakaa alkunopeus komponentteihin lähtökulman funktiona, vaan sitäkin yksinkertaisempi.
Tehtävässä 2 tarvittiin mekaniikan säilymistä, Newton II:a sekä ympyräliikkeen normaalikiihtyvyyttä – monipuolinen ja onnistunut mekaniikan tehtävä siis, joka testasi tärkeitä asioita.
Tehtävä 3 oli suoraviivainen virtapiiritehtävä, jossa tarvittiin vastusten sarjaan- ja rinnankytkennän kokonaisresistanssin kaavoja (pitkästä aikaa), ohmin lakia sekä Kirchhoffin lakeja. Tehtävässä oli annettu kytkentäkaavio valmiina, joten sitä ei tarvinnut piirtää. A-kohta sujui ongelmitta, jos muisti vastusten resistanssien kaavat, B-kohdassa piti osata käyttää Kirchhoffin lakeja useamman kerran, mikä ei välttämättä onnistunut, jos ei muistanut/ymmärtänyt, että jännite kahden pisteen välillä on sama riippumatta reitistä.
Tehtävä 4 käsitteli homogeenista sähkökenttää, jonka B- ja C-kohdat olivat oikeastaan kokeen kolmas mekaniikan tehtävä valepuvussa. Tehtävä oli mielestäni erittäin mielenkiintoinen valinta, sillä kondensaattorit olivat olleet aiheina kahtena edellisenä vuonna, joina ei puolestaan ole ollut lainkaan magnetismiin liittyviä tehtäviä. A-kohdassa sai pisteet, kun muisti pelkän kondensaattorin varauksen kaavan (piti myös tavallaan hoksata, että foliopallo toimi tehtävässä kondensaattorina). B-kohdassa piti muistaa homogeenisen sähkökentän voimakkuus ja voima ja laskea Newton II:n avulla kappaleen kiihtyvyys. C-kohdassa piti laskea matkaan kulunut aika tasaisesti kiihtyvässä liikkeessä.
Tehtävät 5 ja 6 liittyivät materiaaliin, joka käsitteli fluidin virtausta. Tehtävässä 5 sovellettiin suoraviivaisesti kahta materiaalissa annettua yhtälöä, joiden pohjalta vastauksen sai helposti. Tehtävässä 6 oli neljä alakysymystä, jotka vaativat hieman enemmän pohdintaa ja monipuolista materiaalin ymmärtämistä. Myös tässäkin tehtävässä oli annos mekaniikkaa työ-energiaperiaatteen muodossa. Varmasti kokeen haastavin tehtävä, joka jakoi valintakokeeseen osallistuneita.
Yhteenveto:
Soveltavat tehtävät olivat mielestäni onnistuneita. Myös tehtävät 2 ja 3 olivat hyviä ja monipuolisia tehtäviä. Tehtävä 1 oli epätavallisen helppo ja on hankala uskoa, että tilastollisesti merkittävä prosentti ei saisi tehtävästä täysiä pisteitä. Tehtävän 4 olisi voinut olettaa käsittelevän magnetismia, joka on viime aikoina jäänyt aivan paitsioon. Kokeen painopiste oli mekaniikassa (tehtävien 1, 2 ja 4 lisäksi soveltavassa tehtävässä tarvittiin työperiaatetta) ja liikkeen käsittelemisessä. Vuoden 2014 valintakokeessa odotan tehtävää magnetismista ja mekaniikan puolelta statiikan tehtävää tai liikemäärään liittyvää tehtävää, muista tehtävistä on hankala sanoa. Soveltava tehtävä voi liittyä vaikka väliaineen vastuksiin, lämmönjohtumiseen tai kappaleiden elastisuuteen, mutta sitä on turha lähteä spekuloimaan pidemmälti.
Kemia
T. 1 a) Isomeria, b) substituutioreaktiot c) optinen aktiivisuus
Orgaaninen kemia
t. 2 a) Redox-reaktio b) happaman liuoksen tasapainotus c) stoikiometria
t3. Lämpökemia, Hessin lain sovellutus c)
t4. Heterogeeninen tasapainosysteemi
t.5. Seoslasku
t. 6. Puskuriliuos
Vuoden 2013 DI-kemian valintakoe noudatti melko tuttua formaattia, tosin aiempiin vuosiin verrattuna erityistä oli ns. haastavien tehtävätyyppien lisääntyminen. Orgaanisen kemian tehtävien lukumäärä näyttää vakiintuneen yhteen ja loput tehtävät ovat enemmän tai vähemmän laskennallisia tehtäviä. Erityisesti kokeenlaatijat tuntuvat mieltyneen lukiossa suppeasti käsiteltyihin tehtävätyyppeihin kuten puskuriliuoksiin sekä seoslaskuihin.
Ensimmäinen valintakoetehtävä oli siis ainoa orgaanista kemiaa käsittelevä tehtävä; siinä piti muodostaa kaikki mahdolliset rakennekaavat tietylle molekyyliyhdisteelle, lisäksi muodostaa substituutioreaktio sekä löytää kiraaliset hiilet omaavat yhdisteet. Toinen tehtävä puolestaan oli hapetus-pelkistysreaktioiden sovellusta, sekä happamanliuoksen tasapainotusta. Saatua tasapainotettua reaktiota tuli vielä hyödyntää kolmiosaisen tehtävän lopussa. Tehtävä 3 puolestaan testasi hakijoiden tietämystä lämpökemiasta, oikeastaan tämän osuuden lukiokemiasta voisi rinnastaa jo Hessin lakiin ja sen soveltamiseen kun DI-valintakokeesta puhutaan. Lisää laskentaa oli luvassa tehtävässä 4 jossa tehtävätyyppinä homogeeninen tasapaino. Melko suoraviivainen tehtävä, joskin monelle saattoi olla hankala laskea tasapainossa olevaa lopputuotteiden ainemäärää.
Tehtävä 5 sekä 6 olivat sitten seoslasku sekä puskuriliuostehtävät, jotka varmasti tuottivat ylitsepääsemättömiä vaikeuksia monelle. Koska laskurutiini näissä nimenomaisissa tehtävätyypeissä on suurimmalla osalla lukiokemian kurssit käyneistä verraten hatara, voidaan kyseisillä tehtävillä saada hakijoiden kesken helposti hajontaa. Kaiken kaikkiaan koe oli odotetunlainen, ja huomionarvoista siis laskennallisen kemian osuuden hienoinen kasvu aiemmista vuosista.
Eximian opettajat: Marjo, Mikko ja Teemu
Tarvitsetko neuvoa? +358 9 2727 130 (ark. 09-16) tai sivuston chat-palvelu.