Eximian blogi

Onko ensikertalaiskiintiöön kuulumisesta hyötyä Helsingin yliopistoon hakiessa?

Julkaistu 4.11.2016 — Kirjoittaja Matti Staudinger

Matti Staudinger

Ensikertalaiskiintiöt tulivat käyttöön laajamittaisesti ensimmäisen kerran kevään 2016 valinnassa. Ensikertalaiskiintiön tavoitteenahan on ollut parantaa niiden asemaa, jotka hakevat ensimmäistä opiskelupaikkaa. Asiaa valmisteltiin usean vuoden ajan ja nyt pitäisi arvioida oliko muutoksella haluttuja vaikutuksia.

Mikä on ensikertalaiskiintiö?

Opintopolku.fi palvelussa lukee kiintiöstä seuraavaa:

Olet ensimmäistä korkeakoulupaikkaa hakeva eli ensikertalainen, jos

  • et ole suorittanut Suomen koulutusjärjestelmän mukaista ammattikorkeakoulu- tai yliopistotutkintoa
  • et ole vastaanottanut ammattikorkeakoulu- tai yliopistotutkintoon johtavaa opiskelupaikkaa koulutuksesta, joka on alkanut syksyllä 2014 tai sen jälkeen.

Et ole ensikertalainen

  • jos olet jo suorittanut suomalaisen ammattikorkeakoulu- tai yliopistotutkinnon tai
  • olet ottanut vastaan korkeakoulututkintoon johtavan opiskelupaikan syksyllä 2014 tai sen jälkeen alkaneesta koulutuksesta suomalaisessa korkeakoulussa.

Eli vaikkapa vuonna 2011 opintonsa aloittanut, uutta opiskelupaikkaa hakeva on ensikertalainen, kunhan ei ole suorittanut tutkintoa.

Oliko ensikertalaisuudesta hyötyä kevään 2016 valinnassa?

Yleisesti ottaen Helsingin yliopistolla oli varattu 50 – 80 % aloituspaikoista ensikertalaisille. Kyseessä on vähimmäiskiintiö eli enemmänkin voidaan ottaa ensikertalaisia.

Asia selviää tarkastelemalla tilastoja:


Hyötyä on voinut olla, mikäli toteutunut ensikertalaisten osuus on ollut pienempi tai noin sama kuin kiintiön osuus. Näitä ovat olleet humanistinen, matemaattis-luonnontieteellinen, valtiotieteellinen ja teologinen tiedekunta. Farmasian tiedekuntaan hakiessa farmaseutin koulutukseen on ollut 70 % kiintiö ja proviisorin koulutukseen 50 % kiintiö. Aloituspaikkojen mukaan laskettu kokonaiskiintiö on 67 %. Valitettavasti yliopisto ei ole julkaissut kuin kokonaisprosentin tiedekuntaan. Näin ollen voidaan vain arvioida, että ainakaan suurta vaikutusta ei ole ollut.

Humanistiseen tiedekuntaan on otettu vähemmän ensikertalaisia kuin on ollut kiintiön koko. Sisäänpääsytilastoja ei ole blogia kirjoitettaessa julkaistu, mutta hyvä arvaus sille syylle on se, ettei tarpeeksi ensikertalaisia hakijoita ole täyttänyt kokeen osiokohtaisia minimipistevaatimuksia. Jos edellä mainittu oletus pätee, niin ensikertalaisuudesta on ollut merkittävää hyötyä hakemisessa. Tilanne on vastaava matemaattis-luonnontieteelliseen ja teologiseen tiedekuntaan. Näissä tapauksissa ensikertalaisista ei ole löytynyt tarpeeksi hakijoita, jotka olisivat pystyneet minimisuoritukseen. Kysymys herää, onko näille aloille saatu soveltuvimmat ja motivoituneimmat hakijat?

Valtiotieteellinen tiedekunta on ainoa, jossa tilanne vaikuttaa halutulta. Ensikertalaisia on ollut n. 75 % hakijoista ja opiskelupaikan saaneita on juurikin tuo kiintiön suuruinen n. 70 %. Näin ollen varteenotettavia ensikertalaisia on ollut kiintiön suuruuteen nähden tarpeeksi.

Loppuun voisi sanoa, että erityisesti humanistiseen, matemaattis-luonnontieteelliseen ja teologiseen tiedekuntaan hakiessa ensikertalaisuudesta on ollut hyötyä. Näissäkin on varmasti tiedekuntakohtaisia eroja, mutta tällä hetkellä julkaistujen tilastojen perusteella niihin ei vielä päästä käsiksi. Toivottavasti tarkempia tilastoja julkaistaan ja näin ollen päästäisiin sukeltamaan aiheeseen vielä hieman syvemmälle.

Talvisin terveisin,

Matti