Eximian blogi

Hyvä kysymys!!

Julkaistu 10.1.2017 — Kirjoittaja Irene Uski

Kuten varmaan olette liaankin montaa kertaa kuulleetkin, kemian opiskelussa tärkeää onnistumisen kannalta on runsas laskujen ja tehtävien tekeminen, kuten muissakin luonnontieteellis-matemaattisissa aineissa. Mutta entäpä jos ei saa sovellettua lukemaansa teoriaa tehtävien tehdessä – tehtävien teko ei onnistu ja mielen valtaa lannistuminen, turhautuminen ja/tai joku edellisten tunteiden sukulaisista kuten yltiöoptimistisuus "kyllä mä tän sit tosipaikan tullen hallitsen” sekä välinpitämättömyys "ei tätä varmaan kysytä”.

Matematiikassa laskurutiinin ja taitojen karttumisen välinen yhteys on selvä. Myös kun selaa matematiikan oppimateriaaleja, tekstistä vähintään puolet on usein laskuesimerkkejä ja niitä on runsaasti: vaihtelevia niin vaikeustasoltaan kuin tehtävänasettelultaankin. Kemiassa monesti taas opiskelijat kokevat, että tehtävät ovat irrallisia teoriasta – tekstikirjan lukemisesta ei niin sanotusti ole mitään apua tehtäviä tehdessä ja kirjojen esimerkit ovat helpohkoja ja yksinkertaisia tyyppitehtäviä.

Harvoin kursseillamme tapaa kemian kurssien ensikertalaisia, opiskelijat ovat käyneet vähintään yhden kemian kurssin lukiossa. Enemmistö onkin suorittanut 2-4 kurssia ja useat ovat opiskelleet kaikki kurssit tai olleet aiemminkin jo valmennuskurssilla tai iltalukiossa. Monet asiasisällöt ovat siis entuudestaan tuttuja.. Mitä tulevalla kurssilla voisi tehdä toisin?

Opiskelutaidot ovat sellaisia mitä voi kehittää, ja mitkä useimmiten kehittyvätkin opiskeluvuosien karttuessa. Yksi oppimismenetelmä on kysyminen, mitä suomalaisessa kulttuurissa ehkä ei ole riittävästi kannustettu käyttämään. Kysymysten esittäminen itselleen on merkityksellinen oppimisen lähtökohta. Opettaja voi ja varmaankin aina myös esittää kysymyksiä opiskelijoille, ja opiskelijat opettajalle, mutta tärkeitä ovat nimenomaan opiskelijan itse itselleen esittämät kysymykset – joihin opiskelija myös itse miettii vastauksen.

Pelkästään muistamista kotrolloivat kysymykset ("mitkä alkuaineet ovat alkalimetalleja”) jättävät ajattelun suppeaksi, kun taas laajemmat kysymykset toimivat ajatteluprosessin struktuurina: "mitä ominaisuuksia alkalimetalleilla on?” "miksi joku alkuaine luokitellaan alkalimetalleihin?” "miten eri alkamimetallit eroavat suhteessa toisiinsa?” Siinä missä ensimmäinen kysymys tähtää ulkoaoppimiseen, jälkimmäiset kysymykset virittävät ajattelun laajemmalle tasolle – jos opiskelija osaa kysyä itseltään jälkimmäisten kysymysten kaltaisia asioita, opiskelija todennäköisesti myös ajattelee koko jaksollista järjestelmää, ja siihen liittyviä lainalaisuuksia samalla. Etisessään vastauksia opiskelija lukee analyyttisemmin ja poimii sekä jäsentää informaatiota tehokkaammin.

Taito muotoilla keskeisiä kysymyksiä onkin olennaista oppimisessa ja laaja-alaisten yhteyksien löytämisessä – sellaisten kokonaisuuksien oivaltamisessa, mitä haastavimmat tehtävät yliopillaskirjoituksissa ja pääsykokeissa edellyttävät.

Irene, kemian opettaja lääketieteen valmennuskursseilla

Kommentoi juttua

Kolme vuotta sitten aloitin pääsykoeurakkani hieman huonolla menestyksellä. Vuotta myöhemmin (ja virheistäni oppineena) jatkoin siitä mihin olin jäänyt ja kesällä selvisi, että paikka Helsingin yliopiston psykologian laitoksella oli auennut. Viime vuonna taas seurasin tutorin roolissa monien tiukkaa pyrkimistä kohti unelmien opiskelupaikkaa. Vinkkejä valmistautumiseen ja jaksamiseen olen napannut mukaani monelta kanssahakijalta, sekä oppinut kantapään kautta omien yritysten ja erehdysten johdosta. Nyt jaan teille minun top 5 vinkit siihen, miten jaksaa puskea koko kevään. Voit napata siitä matkaan omat suosikkisi ja lisätä niitä, joita itse havaitset toimiviksi.

 

1. Aikatauluta

...mutta realistisesti. Suosittelen ehdottomasti välitavoitteiden asettamista. Suuri urakka tuntuu huomattavasti kevyemmältä, kun sen jakaa paloihin. Välitavoitteet ja aikataulut auttavat, sekä seuraamaan omaa edistymistä, että käyttämään aikaa tehokkaasti. Tässä on kuitenkin pari sudenkuoppaa, joita kannattaa vältellä. Ensinnäkin kannattaa olla tarkkana siinä, minkälaisia tavoitteita asettaa. Hyvä tavoite päivälle voi olla esimerkiksi tietyn asian oppiminen ja sisäistäminen. 10 tuntia kirjastossa sen sijaan on laiha lohtu jos 9 niistä menee Facebookissa. Aseta siis tavoitteita oppimiselle, aikojen ja sivumäärien sijaan. Toinen huomioon otettava seikka on aikataulujen realistisuus. Lähes mikään ei tapa lukumotivaatiota yhtä nopeasti kuin se, jos laahaa kolme viikkoa tavoitteista jäljessä. Laadi siis aikataulu, jonka tahdissa uskot pysyväsi.

 

2. Muista levätä hyvällä omatunnolla

Vaikka joskus tauon ottaminen opiskeluista voi olla vaikeaa, on se kuitenkin jaksamisen kannalta äärimmäisen tärkeää, jotta kisaväsymys ei iske kevään puolessa välissä. Kukaan ei jaksa koko kevättä lukea tehokkaasti seitsemää täyttä päivää viikossa. On tärkeä muistaa, että pääsykokeissa suoriutuminen ei ole suoraan verrannollista kirjastossa vietettyihin tunteihin. Myös lepoa kannattaa aikatauluttaa. Jos tiedät pysyneesi lukuaikataulussa, on myös vapaa-ajalle helpompi antaa tilaa. Mikään ei ole turhempaa kuin vapaapäivän käyttäminen siihen, että tuijottelee pääsykoekirjoja ja ahdistelee taukoa lukemisesta. Kun sinulla on vapaa-aikaa, nauti siitä! Syö hyvin, liiku, nuku, harrasta, näe ystäviä, tee sitä mikä auttaa juuri sinua jaksamaan. Pääsykoekevät on raskas ja kaikki keinot auttamaan omaa jaksamistaan kannattaa ottaa käyttöön.

 

3. Kirjaa ylös, mitä olet jo tehnyt

Tarkoituksena ei ole puhua itseäni pussiin ja sanoa, että oppiminen on suoraan verrannollista luettuihin sivumääriin tai tehtyihin tehtäviin. Ei ole. Kuitenkin joskus tiukoista tilastoista voi olla apua. On hyvinkin mahdollista, että jossain vaiheessa kevättä riittämättömyyden tunne hiipii mieleen ja omaa osaamista alkaa kyseenalaistaa. Tällöin on hyvä olla mustaa valkoisella siitä, mitä on jo tullut tehtyä. Itse merkkasin koko kevään ajan jokaisen laskemani laskun tukkimiehen kirjanpidolla vihon takakanteen. Sen lisäksi pidin kirjaa jokaisen viikon opiskeluun käytetyistä tunneista sekä opituista asioista. Sitä on välillä itse itsensä pahin vihollinen ja pääsykokeiden lähestyessä ainakin allekirjoittanut koki "lieviä" epätoivon hetkiä, jolloin kaikki ne sadat kirjastossa vietetyt tunnit tuntuivat menneen hukkaan. Näinä hetkinä auttoi se, että pystyin laskemaan mitä oikeasti olin saanut aikaan. Rehellisyyden nimissä mainittakoon kuitenkin, että myös jäätelöä kului aika monta purkkia. Jäätelö ja tilastot, lyömätön yhdistelmä epätoivon iskiessä, kokeile vaikka!

4. Älä päästä itseäsi liian helpolla

Pääsykokeisiin lukeminen ei ole aina kivaa mutta siihenkin tottuu. Suosittelen suhtautumaan lukemiseen rutiininomaisesti, ei sitä töihinkään mennessä joka aamu mieti, että huvittaisikohan tänään mennä. Puolitehoilla lukeminen menee helposti hukkaan. Kannattaa ottaa itselleen tavoitteeksi se, että pääsykoepäivänä voi sanoa tehneensä kaikkensa, mihin sillä ajalla ja niillä voimavaroilla mitä itsellä oli, suinkin pystyi. Se maksaa kyllä itsensä takaisin.

5. Anna itsellesi armoa

Fakta on, että aina ei suju. Joskus aikaisemmin helppo tehtävä voi tuntua ylitsepääsemättömän vaikealta, joskus henkilökohtaisessa elämässä voi tapahtua jotain mikä vie ajatukset täysin pois lukemisesta, joskus on vaan päiviä, kun mikään ei suju eikä mikään huvita. Ei haittaa. Usko pois, sitä tapahtuu kaikille muillekin. Valintakokeissa menestyminen ei kaadu venyneeseen kahvitaukoon tai ylimääräiseen vapaapäivään. Seuraavana päivänä uudella energialla eteenpäin!

 

Toivon teille kaikille hurjasti jaksamista koko urakkaan!

 

Maija, toisen vuoden psykologian opiskelija Helsingin yliopistosta.

Kommentoi juttua

Helsingin, Tampereen ja Turun psykologian yhteysvalinnan pääsykoekirjallisuuden julkaisemisesta keväällä julkistettavaa materiaalia lukuun ottamatta on kulunut pari kuukautta. Monet ovat siihen varmaankin jo tutustuneet, osa kenties joululomalla arjen kiireiden hellitettyä hetkeksi. Materiaaliin kannattaakin tutustua viimeistään ennen valmennuskurssille saapumista, jotta omaa jonkinlaisia mielikuvia käsiteltävästä asiakokonaisuudesta. Näihin valmiisiin tietorakenteisiin on sitten helpompi yhdistellä uutta tietoa.

Tilastollisten menetelmien perusteiden avaaminen ensimmäistä kertaa voi herättää runsaasti kysymyksiä, sekä jopa ahdistusta tai turhautumista sen sisältämän matemaattisen tietomäärän edessä. Miten voin ymmärtää tämän kaiken, entä muistaa? Mihin näitä tarvitaan? Eikö riittäisi että osaan tulkita tulokset, miksi ne pitää osata laskea käsin?

Osittain pääsykoe mittaa motivaatiota alalle. Ilkeässä ihmiskokeessa tämä tarkoittaisi sitä, että kokelaat laitettaisiin opettelemaan merkityksettömiä häkkyröitä vain motivaationsa todistaakseen, ja ne voisi unohtaa pääsykokeen jälkeen. Psykologian yhteisvalinnalla on kuitenkin motivaation mittaamisen ohella myös toinen merkitys: valita ne kokelaat, jotka hallitsevat parhaiten yliopistossa tarvittavia, valintakoevaatimuksiin sisältyviä asioita.

Opiskelen psykologiaa ensimmäistä vuotta Helsingin yliopistossa, ja olen yllättynyt siitä, kuinka paljon valintakoevaatimuksiin sisältyneitä asioita on tullut vastaan etenkin metodikursseilla. Niitä kerrataan, ja ne toimivat pohjana ja vertailukohtana muille opiskeltaville tilastollisille menetelmille. Ainakin yhdellä kurssilla jopa lasketaan käsin! Mutta metodikursseja varten näitä asioita ei tietenkään opiskella, vaan tasokkaan tieteellisen tutkimuksen tuottamisen ja onnistuneen tutkimusten tulkitsemisen mahdollistamiseksi.

Lähes päivittäin iltapäivälehtien kommenttipalstoilta jostain tutkimuksen tuloksesta kertovaan uutiseen liittyen löytyy kommentteja, joissa todetaan etteivät tulokset voi pitää paikkaansa yksittäistapauksiin vedoten: ”höpö tutkimus, meidän Penakin sai selkäsaunaa pienenä ja ihan hyvä siitä tuli!”. Lukijoiden ohella myös toimittajat kompastelevat tulkinnassa: laadukkaistakin medioista löytyy toisinaan uutisia, joissa tieteellisten tutkimusten tuloksia raportoitaessa on vähintäänkin vedetty mutkia suoriksi. Oman joukkonsa muodostavat tutkimukset, joissa metodeja on käytetty kyseenalaisella tavalla tutkijoiden tai taustaorganisaatioiden omien intressien mukaisten tulosten varmistamiseksi.

Erityisen tärkeää tutkimusmetodien sekä niiden taustalla olevien todennäköisyyksien lainalaisuuksien tuntemus on tuleville tutkijoille, mutta myös muissa tehtävissä työskentelevät psykologit tarvitsevat sitä esimerkiksi valitessaan interventiota tai tulkitessaan asiakkaan tekemän testin tuloksia.

Toivottavasti näillä pohdinnoilla voi olla pieni kantava vaikutus mahdollisten alkujärkytysten yli! Ajan ja harjoituksen myötä kirjan sisältö alkaa jäsentyä. Voi käydä jopa niin että alat tykkäämään siitä – kuten minulle kävi todennäköisyyslaskujen kohdalla. Tsemppiä kaikille unelmiaan kohti matkaaville!


Laura, ensimmäisen vuoden psykologian opiskelija Helsingin yliopistosta.

Kommentoi juttua

Lukion matematiikan opetus on mullistunut viime vuosikymmeninä, kun yhä tehokkaammat ja ominaisuuksiltaan monipuolisemmat laskimet ovat tulleet yleisemmiksi ja edullisemmiksi. Nykyään kirjakaupasta saa ostettua parilla kympillä pienen taskulaskimen, joka osaa approksimoida kulmien sinit, kosinit ja tangentit sekä laskea logaritmit. Jotkut laskimet pystyvät jopa laskemaan funktioiden derivaatan tai integraalin arvon. Viime vuosina symboliset laskimet, jotka pystyvät vaihe vaiheelta sieventämään monimutkaisiakin lausekkeita, ovat syrjäyttäneet graafiset laskimet. Kehitys on herättänyt tunteita puolin ja toisin. Osa on sitä mieltä, että kun normaalin laskemisen voi ulkoistaa laskimelle, jää enemmän aikaa miettiä soveltavia laskutehtäviä. Osan mielestä peruslaskut olisi hyvä osata tehdä myös käsin ja kalliin laskimen ostaminen voi olla iso kynnys toisille perheille ja eriarvoistaa oppimista.

Askel taaksepäin muuttaa valintakokeeseen valmistautumista

Lääketieteellinen tiedekunta on päättänyt siirtyä yksinkertaisen nelilaskimen käyttöön valintakokeessaan. Nelilaskin on laskin, jossa on vain peruslaskutoimitukset (plus, kerto, miinus ja jako) sekä mahdollisesti neliöjuuri. Näin kaikki hakijat ovat samalla viivalla eikä kenenkään valintakoemenestys ole kiinni siitä löytyykö omasta laskimesta tietty ominaisuus. Nelilaskimen käyttö voi olla haastavaa monelle monimutkaiseen laskimeen tottuneelle, ja valintakokeessa hyväksyttävä laskin tulisikin hankkia mahdollisimman pian. Valintakokeeseen tulisi harjoitella fysiikan ja kemian laskuja juuri nelilaskimella.

Fysiikan laskuissa voi toisinaan joutua selvittämään esimerkiksi lämpötilaa kaavalla, joka sisältää murtolausekkeen, jossa sekä osoittajassa että nimittäjässä on useampia muuttujia. Lämpötilan muutos saadaan jakamalla lämpöenergia Q ominaislämpökapasiteetin c ja massan m tulolla,  Nelilaskimessa ei ole mahdollisuutta käyttää sulkuja, joten huolimaton laskija saattaakin laskea laskun  ja saada lukuarvoltaan väärän vastauksen. Tällaisessa tilanteessa tulee ensin laskea nimittäjään tulevan kertolaskun tulos ja sitten vasta näppäillä jakolasku nelilaskimeen. Peruslaskujärjestystä ja vaiheittain laskemista kannattaa siis ryhtyä harjoittelemaan niin pian kuin mahdollista.

Myös toisen asteen yhtälön ratkaiseminen saattaa aiheuttaa haasteita, jos on tottunut sijoittamaan ratkaisukaavan antamat luvut graafiseen tai symboliseen laskimeen. Nelilaskimen neliöjuuripainike saattaa olla ohjelmoitu ottamaan neliöjuuri ruudulla näkyvästä numerosta. Esimerkiksi yhtälön  juuri   tulee selvittää neliölaskimella painamalla painikkeet järjestyksessä "5, neliöjuuri, +, 1, : , 2". Painamalla painikkeet järjestyksessä "1, +, neliöjuuri, 5, :, 2" voi vastaukseksi saada luvun (√1 + 5) : 2 = 3.

Kaikkia tehtäviä ei voi ratkaista, tai ratkaisu pitää antaa tarkkana arvona

Matemaattinen perusosaaminen ja yhtälönratkaisutaidot ovat siis ratkaisevassa asemassa fysiikan ja kemian laskutehtävissä. Laskiessa täytyy olla koko ajan selvillä siitä, mitä tuntematonta on ratkaisemassa ja kuinka pitkälle yhtälöä kannattaa muokata ja sieventää. Graafisella ja symbolisella laskimella esimerkiksi kulman selvittäminen on melko mutkatonta, mutta nelilaskimesta puuttuvat sekä sini, kosini ja tangentti, että niiden käänteisfunktiot. Yhtälöstä sin(x) = 0,325 ei pysty nelilaskimella selvittämään kulmaa x. Tehtävässä saatetaan siis pyytää pelkästään kulman siniä, tai kulma pitää etsiä taulukosta, jossa on lueteltu erinäisten kulmien sinien arvoja. On myös mahdollista, että vastausta pyydetään muodossa x=arcsin (0,325) esimerkiksi monivalintatehtävässä.

Paras tapa valmistautua fysiikan tehtäviin on kuitenkin edelleen fysiikan tehtävien laskeminen. Liika uuden opetteleminen kerralla saattaa tuntua turhauttavalta, joten laskemista voi aluksi tehdä omalla tutulla laskimella. Nelilaskimeen kannattaa kuitenkin siirtyä heti kun laskurutiini on syntynyt. Tällöin kannattaa harjoitella erityisesti tehtävätyyppejä, jotka ovat nelilaskimella ratkaistavissa. Matemaattisia taitoja voi kehittää kertaamalla lukion matematiikkaa oppikirjojen avulla. Erityisesti kannattaa kerrata trigonometriset funktiot, logaritmit ja eksponentit sekä lausekkeiden sieventäminen. Nelilaskimen käyttö ja matematiikan taitojen vahvistaminen auttavat laskutehtävien lisäksi monivalintatehtävien ratkaisemisessa. Lääketieteen opiskelijahaun nettisivuja kannattaa tarkkailla päivitysten varalta.

Kommentoi juttua

Viime kesänä kahden vuoden luku-urakkani palkittiin, kun tulin hyväksytyksi Oulun lääketieteelliseen tiedekuntaan yleislääketieteen opiskelijaksi. Takana oli pitkän abivuoden jälkeen penkin alle mennyt pääsykoe, jota seurasi vielä pidempi välivuosi kaupan kassalla ja pää haudattuna koulukirjoihin. Osallistuin Eximian järjestämälle valmennuskurssille täällä Oulussa tammikuusta lähtien, ja uskon sen auttaneen kovasti aikataulutuksen suunnittelemisessa ja pääsykoetehtävien ratkaisemisen rutinoitumisessa. Myös opettajien ja tutorin kannustuksella oli iso vaikutus omaan itseluottamukseen ja jaksamiseen. Lopulta pitkäjänteisyys tuotti tulosta ja pian takanani on ensimmäinen syksy lääketieteen opiskelijana.

Opiskeluelämä on ollut paikoittain (okei, ehkä aika useinkin) rankkaa, mutta samalla todella palkitsevaa. Lääketiede on alana juuri niin kiehtova kuin osasin ennen sisäänpääsyä kuvitella. Tiedeyhteisö ja koulukaverit ovat olleet alusta asti helposti lähestyttäviä, ja on ollut hienoa kokea lääkäriyhteisön kollegiaalisuus jo näin varhaisessa vaiheessa opintoja. Sisäänpääsyn eteen tehtyä työpanosta oikeasti arvostetaan vanhempien opiskelijoiden ja valmiiden lääkäreidenkin osalta. Opettajat ottavat hyvin huomioon opiskelijoiden tilanteen, ja kehitysparannukset on huomioitu ensi vuoden fukseja ajatellen.

Opiskeltavat asiat ovat opiskelujen alussa luonnollisesti todella teoreettisia, ja ulkoa opeteltavaa on paljon. Ei kuitenkaan kannata hätääntyä opiskeltavan materiaalin laajuudesta, sillä mikäli on selvinnyt valintakokeesta niin muistikapasiteetti riittää varmasti myös lääkistenttien läpipääsyyn. Solubiologialle ja anatomialle vastapainoksi on opiskeluihin kuulunut (ainakin täällä Oulussa) ensimmäisestä syksystä lähtien myös tärkeää henkistä valmentautumista lääkärin ammattiin tutoropettajien johdolla, sekä kolmen päivän kestoinen harjoittelu terveyskeskuksessa. Harjoittelun tarkoituksena oli seurata lääkärin ja potilaan suhteen muodostumista ja vuorovaikutusta, mutta suurin osa opiskelijoista oli päässyt myös hieman harjoittelemaan potilaan tutkimista.

Tärkeää on ollut myös oppia oma tasonsa opiskeluporukan sisällä. On ollut pakko hyväksyä se, että oma sijainti Gaussin käyrällä on mennyt nyt uusiksi, kun sisään päässeet opiskelijat ovat kaikki niin uskomattoman älykkäitä ja lahjakkaita. Joka tentissä ei voi olla parhaan kymmenyksen tai edes puolikkaan joukossa, mutta se on ihan ok. Saaduilla arvosanoilla ei kuitenkaan ole opiskelujen suhteen merkitystä, eikä niitä tulla työelämässä koskaan kyselemään, eivätkä ne määritä sitä kenestä tulevaisuudessa kasvaa hyvä lääkäri ja kenestä ei. Tärkeintä on oma tunne siitä, että opiskeltu asia on sillä tasolla hallinnassa, että sillä tulevassa ammatissa kuta kuinkin pärjää (ja onneksi ulkoa ei tarvitse osata kaikkea, google ja kirjasto ovat olemassa työn tukena).

Mikäli lääketiede on sinusta alana kiinnostava, ja kaipaat tulevalta ammatiltasi haasteita ja jatkuvaa uuden omaksumista ja kehittymistä, suosittelen ehdottomasti suunnittelemaan omaa pyrkimistäsi alalle! Taustalla ja tähän mennessä suoritetuilla opinnoilla ei ole väliä, ei ole pakko olla pelkkää ällää ylioppilastodistuksessa, jotta voisi päästä sisälle (eikä suurimmalla osalla meistä opiskelijoista todellakaan ole!). Täytyy vain hyväksyä se, että työmäärä seuraavan puolen vuoden aikana tulee olemaan suuri, mutta sitä seuraava palkinto on ehdottomasti sen arvoinen.

Roosa, ensimmäisen vuoden lääketieteen opiskelija Oulun yliopistosta.

Kommentoi juttua

Muutoksia valintakokeissa 2018?

Julkaistu 11.11.2016 — Kirjoittaja Matti Staudinger

Matti Staudinger

Opetusministeriö on sopinut korkeakoulujen kanssa, että ne luopuvat pitkää valmentautumista vaativista opiskelijavalinnoista vuoteen 2018 mennessä (http://yle.fi/uutiset/3-9271507). Ja painopiste siirtyisi jo annettuun näyttöön – käytännössä ylioppilaskirjoituksiin.

Tarkoitus on tietysti nopeuttaa ja suoraviivaistaa hakuprosessia. Malli suosii niitä, joilla on jo lukioon alkaessa tiedossa, että aikovat jatkaa opintoja korkeakoulussa. Paitsioon jäävät myöhemmin opiskelusta motivoituvat ja ammattikoulun käyneet.

Mieleen tulee myös, että ovatko parhaat yo-kirjoittajat soveltuvimpia kaikille aloille? Toki ei esimerkiksi lääketieteellisen valintakoe tälläkään hetkellä testaa hakijan soveltuvuutta lääkärintyöhön, vaan biologian, fysiikan ja kemian tuntemusta.

Osalla yliopistoista on ollut käytössä valinta yo-todistuksen arvosanojen pohjalta jo pitkään. DI-opintoihin on ainakin koko 2000-luvun ajan otettu linjasta riippuen 10 - 50 % uusista opiskelijoista alkupistevalinnan (käytännössä yo-todistus) pohjalta. Kauppatieteellisen yhteisvalintaan on tulossa maksimissaan 20 % kiintiö, joka valitaan yo-todistuksen pohjalta. On mielenkiintoista nähdä tapahtuuko näilläkin aloilla muutos valintakokeissa, jos kerran jo nyt on tunnistettu, että yo-koe on käypä indikaattori opiskelijan laadusta ja silti pidetään tarpeellisena vaativaa koetta muille.

Joka tapauksessa on mielenkiintoista kuulla miten korkeakoulut kommentoivat esitystä ja löytyykö joukosta soraääniä.

Matti

Kommentoi juttua

Jasmin Välimäki
Elokuun alussa minua kohtasivat uudet haasteet, kun aloitin lääketieteen, biologian ja DI-alojen kurssipäällikkönä. Matematiikan ja biologian opettajana olin innoissani näistä aloista ja siitä, että pääsen soveltamaan osaamistani uudessa tehtävässä. Eximia oli minulle työnantajana jo ennestään tuttu, sillä olin toiminut biologian valmennuskurssiopettajana Kotkassa muutamaa vuotta aiemmin. Kurssipäällikön tehtävä oli kuitenkin hyvin erilainen ja aloittaessani en edes tiennyt, mitä kaikkea tehtäviin voisi ylipäätään kuulua.

Muutama viikko aloitukseni jälkeen pyörähtivätkin jo matematiikan abikurssit osaltani käyntiin. Onneksi kokeneet ja asiantuntevat opettajat Toni ja Karoliina tunsivat kurssien käytänteet ja tekivät omasta työstäni helppoa. Vaikka kevään valintakokeisiin oli vielä runsaasti aikaa, orientoituminen niihin tuli aloittaa heti. Suuri haaste aiempiin vuosiin verrattuna oli tieto siitä, että lääketieteen valintakokeessa saisi ainoastaan käyttää nelilaskinta. Ajatukset alkoivat pyöriä heti päässä, että mitäköhän tämä käytännössä tarkoittaa. Ensimmäisen kuukauden jälkeen minulle oli muodostunut vahva kuva siitä, että lääketieteen opettajamme tulevat kyllä selviämään tästä haasteesta ja soveltamaan opetustaan siten, että kurssilaisemme onnistuvat myös uudenlaisilla vaatimuksilla.

Parasta kurssipäällikön tehtävässä onkin mielestäni se, että pääsee työskentelemään asiantuntevien ihmisten kanssa tehden töitä yhteisen tavoitteen eteen – miten saada mahdollisimman moni kurssilainen onnistumaan ja saavuttamaan omat tavoitteensa. Opettajien lisäksi suurena voimavarana ovatkin toimineet toimiston muu henkilökunta. Vahva osaaminen ja mukava yhteishenki ovat auttaneet ensimmäisinä kuukausina työhön perehtymiseen ja oman asiantuntijuuden kehittymiseen.

Oppiminen jatkuu edelleen ja odotan innolla tulevaa kevättä!

Lumisin terveisin
Jasmin
kurssipäällikkö

Kommentoi juttua

Matti Staudinger

Ensikertalaiskiintiöt tulivat käyttöön laajamittaisesti ensimmäisen kerran kevään 2016 valinnassa. Ensikertalaiskiintiön tavoitteenahan on ollut parantaa niiden asemaa, jotka hakevat ensimmäistä opiskelupaikkaa. Asiaa valmisteltiin usean vuoden ajan ja nyt pitäisi arvioida oliko muutoksella haluttuja vaikutuksia.

Mikä on ensikertalaiskiintiö?

Opintopolku.fi palvelussa lukee kiintiöstä seuraavaa:

Olet ensimmäistä korkeakoulupaikkaa hakeva eli ensikertalainen, jos

  • et ole suorittanut Suomen koulutusjärjestelmän mukaista ammattikorkeakoulu- tai yliopistotutkintoa
  • et ole vastaanottanut ammattikorkeakoulu- tai yliopistotutkintoon johtavaa opiskelupaikkaa koulutuksesta, joka on alkanut syksyllä 2014 tai sen jälkeen.

Et ole ensikertalainen

  • jos olet jo suorittanut suomalaisen ammattikorkeakoulu- tai yliopistotutkinnon tai
  • olet ottanut vastaan korkeakoulututkintoon johtavan opiskelupaikan syksyllä 2014 tai sen jälkeen alkaneesta koulutuksesta suomalaisessa korkeakoulussa.

Eli vaikkapa vuonna 2011 opintonsa aloittanut, uutta opiskelupaikkaa hakeva on ensikertalainen, kunhan ei ole suorittanut tutkintoa.

Oliko ensikertalaisuudesta hyötyä kevään 2016 valinnassa?

Yleisesti ottaen Helsingin yliopistolla oli varattu 50 – 80 % aloituspaikoista ensikertalaisille. Kyseessä on vähimmäiskiintiö eli enemmänkin voidaan ottaa ensikertalaisia.

Asia selviää tarkastelemalla tilastoja:


Hyötyä on voinut olla, mikäli toteutunut ensikertalaisten osuus on ollut pienempi tai noin sama kuin kiintiön osuus. Näitä ovat olleet humanistinen, matemaattis-luonnontieteellinen, valtiotieteellinen ja teologinen tiedekunta. Farmasian tiedekuntaan hakiessa farmaseutin koulutukseen on ollut 70 % kiintiö ja proviisorin koulutukseen 50 % kiintiö. Aloituspaikkojen mukaan laskettu kokonaiskiintiö on 67 %. Valitettavasti yliopisto ei ole julkaissut kuin kokonaisprosentin tiedekuntaan. Näin ollen voidaan vain arvioida, että ainakaan suurta vaikutusta ei ole ollut.

Humanistiseen tiedekuntaan on otettu vähemmän ensikertalaisia kuin on ollut kiintiön koko. Sisäänpääsytilastoja ei ole blogia kirjoitettaessa julkaistu, mutta hyvä arvaus sille syylle on se, ettei tarpeeksi ensikertalaisia hakijoita ole täyttänyt kokeen osiokohtaisia minimipistevaatimuksia. Jos edellä mainittu oletus pätee, niin ensikertalaisuudesta on ollut merkittävää hyötyä hakemisessa. Tilanne on vastaava matemaattis-luonnontieteelliseen ja teologiseen tiedekuntaan. Näissä tapauksissa ensikertalaisista ei ole löytynyt tarpeeksi hakijoita, jotka olisivat pystyneet minimisuoritukseen. Kysymys herää, onko näille aloille saatu soveltuvimmat ja motivoituneimmat hakijat?

Valtiotieteellinen tiedekunta on ainoa, jossa tilanne vaikuttaa halutulta. Ensikertalaisia on ollut n. 75 % hakijoista ja opiskelupaikan saaneita on juurikin tuo kiintiön suuruinen n. 70 %. Näin ollen varteenotettavia ensikertalaisia on ollut kiintiön suuruuteen nähden tarpeeksi.

Loppuun voisi sanoa, että erityisesti humanistiseen, matemaattis-luonnontieteelliseen ja teologiseen tiedekuntaan hakiessa ensikertalaisuudesta on ollut hyötyä. Näissäkin on varmasti tiedekuntakohtaisia eroja, mutta tällä hetkellä julkaistujen tilastojen perusteella niihin ei vielä päästä käsiksi. Toivottavasti tarkempia tilastoja julkaistaan ja näin ollen päästäisiin sukeltamaan aiheeseen vielä hieman syvemmälle.

Talvisin terveisin,

Matti

Kommentoi juttua

Tie ravitsemusterapeutiksi uudistuu

Julkaistu 28.10.2016 — Kirjoittaja Terhi Aalto

Terhi Aalto

Lisääntyvä mielenkiinto terveellisiin elämäntapoihin ja ravitsemukseen ovat kiihdyttäneet kilpailua myös ravitsemustieteen opiskelupaikoissa. Aiemmin ravitsemustiedettä on voinut opiskella pääaineena kahdessa yliopistossa Suomessa, Helsingissä ja Kuopiossa. Kuitenkin ravitsemusterapeutiksi on ollut ja tulee olemaan mahdollista pätevöityä vain Itä-Suomen yliopistosta. Nyt keväälle 2017 Helsingin yliopistoon tulee hakukohteeksi vain Elintarviketieteet, joiden puitteissa voi mahdollisesti opiskella myös ravitsemustieteitä, mutta suoraan ravitsemustieteisiin ei näillä näkymin ole mahdollista hakea.

Itä-Suomen yliopisto on jo julkaissut uudet valintakoevaatimukset keväälle 2017: Valintakokeessa on nyt osattava lukion biologiaa ja kemiaa sekä tutustuttava jo ravitsemustieteiden yliopistotasoiseen oppikirjaan. Aiemmin valintakokeissa on saanut valita, vastaako biologian kysymysten lisäksi psykologian vai kemian kysymyksiin. Nyt käytännössä valinta on tehty jo hakijoiden puolesta ja Itä-Suomen yliopistolta toivotaan, että kaikki opintonsa aloittavat omaavat hyvät perusteet lukion biologiasta ja kemiasta, mutta ovat myös perehtynyt soveltavampaan ravitsemustieteeseen. Tällä uudistuksella pyritään edistämään sitä, että sisään pääsevät opiskelijat ovat lähtökohtaiseksi erittäin kiinnostuneita juuri ravitsemustieteistä.

Monelle useampaan kertaan hakeneelle, tai lukion kirjoitettavat oppiaineet aiemmin valinneelle tämä uudistus voi tuntua raskaalta, jos on suunnitellut panostavansa esimerkiksi lukion biologiaan ja psykologiaan kemian sijaan. On kuitenkin helpottavaa, että valintakoevaatimukset on julkaistu jo näin aikaisin, jonka vuoksi voit aloittaa valmentautumisen ravitsemustieteen valintakokeisiin heti!

Mitä pitää osata?

-Biologian osuus (25% kokeen pisteistä) Lukion kurssit BI2, BI4 ja BI5. Aiheet kursseissa on Solu ja perinnöllisyys, Ihmisen biologia ja Bioteknologia.
-Kemian osuus (25% kokeen pisteistä) Lukion kurssit KE1-KE5. Aiheet kursseissa on Ihmisen ja elinympäristön kemia, Kemian mikromaailma, Reaktiot ja energia, Metallit ja materiaalit sekä Reaktiot ja tasapaino.
-Ravitsemustieteen osuus (50 % kokeen pisteistä) Aro, A., Mutanen, M. & Uusitupa, M. (toim.) Ravitsemustiede, Kustannus Oy Duodecim, uusin painos, kappaleet 1-15, s. 16-263.

Miten onnistua kokeessa?

-Valmistaudu mahdollisimman hyvin. Koe tulee olemaan uusi kaikille hakijoille, eikä kokemuksia uudenlaisesta kokeesta ole kellään. Ainoa, mitä voit tehdä, on opetella ja ymmärtää keskeisimmät asiat mahdollisimman hyvin, jotta olet valmistautunut vastaamaan monipuolisiin tehtäviin valintakokeessa. Huom. Myös tehtävätyypit voivat hyvin vaihtua, eivätkä välttämättä ole enää vain väittämiä ja monivalintoja.
-Aikatauluta valintakoekirjallisuuden opiskeleminen. Pohdi, mitkä aineet ja ainealueet ovat vahvuuksiasi, kertaa näitä ja panosta sitten sinulle haastavimpiin aiheisiin.
-Aloita jo nyt tutustuminen uuteen Ravitsemustiede-kirjaan! Yksityiskohtainen ja soveltava tieto ravitsemusfysiologiasta ottaa aikansa, ennen kuin tunnet, että olet varma osaamisestasi.
-Mikäli koet, että tarvitset apua opiskelussa, olemme sinua varten. Olemme suunnitelleet kurssin, jossa kerrataan kaikki valintakokeen osa-alueet, jotta saisit mahdollisimman hyvät valmiudet onnistua elämäsi kokeessa. Katso tarkemmat tiedot  http://www.fi/f/415GWXnyf

Mukavaa syksyä ja tsemppiä opiskeluun toivottaa,

Ravitsemustieteen kurssipäällikkö Terhi

Kommentoi juttua

Ihana syksy!

Julkaistu 17.10.2016 — Kirjoittaja Juulia Lehtonen

Juulia Lehtonen

Aivan ensimmäiseksi: suuri onnittelu kaikille tänä syksynä opiskelupaikan saaneille! Olette tehneet valtavan työn, joka palkittiin unelmien opiskelupaikalla. Olette sen ansainneet, nauttikaa ensimmäisestä opiskeluvuodestanne ja tehkää siitä ikimuistoinen. Ottakaa kaikki irti opiskelun tuomasta vapaudesta ja muistakaa samalla kantaa vastuu omasta tekemisestänne ja päätöksistänne. Älkää heittäkö tätä ainutlaatuista mahdollisuutta hukkaan, vaan muistakaa kaiken uuden ja ihmeellisen keskellä, että opiskelette itseänne ja tulevaisuuttanne varten. Nyt luodaan pohja monen vuoden opinnoille ja tulevaisuuden ammattitaidolle. Hauskanpito on silti enemmän kuin sallittua, yleensä juuri ne ensimmäiset opiskeluvuodet ovat juuri niitä hauskimpia!

Syyslukukauden ollessa jo lähes puolessa välissä monet ovat varmasti jo luoneet omat ystäväporukkansa ja opiskeluun liittyvät rutiininsa. Uusi vaihe elämässä on alkanut. Monet, minut mukaan lukien, yllätti se, että pänttääminen ja opiskelu eivät päättyneetkään siihen, kun opiskelupaikka oli lunastettu. Siitä se luonnollisesti vasta alkoi. Ensimmäinen vuosi kauppatieteiden opinnoissani oli pitkälti yliopiston käytöntöihin ja uusiin ihmisiin tutustumista, oman paikan sekä opintojen, työn ja vapaa-ajan välisen tasapainon etsimistä ja lopulta löytämistä. Seuraavat vuodet rullasivat omalla painollaan ja opintopisteet karttuivat kurssi kerrallaan.

Nyt, lähes 300 opintopistettä myöhemmin ja gradua kirjoittaessani olen monesti miettinyt, mitä tästä lähes viidestä vuodesta on jäänyt käteen. Tärkeitä ystäviä, hienoja muistoja ja uskon, että myös uusi tapa ajatella, käsitellä ja ymmärtää asioita. Yksikään vuosi ei ole ollut samanlainen. Jokaista vuotta on leimannut oma projektinsa, kuten opintojen aloittaminen, vaihto ja kandiksi valmistuminen... Aloitin tämänkin yliopistosyksyn täynnä intoa ja odotuksia tulevasta lukuvuodesta. Erityisen tästä vuodesta tekee gradun kirjoittaminen ja opintojen viimeistely. Missä vaiheessa opintosi ovatkaan,

Opiskelun iloa!

Juulia

Kommentoi juttua