Eximian blogi

Aloittamisen sietämätön vaikeus

Julkaistu 18.12.2015 — Kirjoittaja Tanja Laimi

Tanja Laimi

Nyt kun ylioppilaskokeet ja pääsykokeet ovat lähestymässä, haluaisin kirjoittaa tämän blogikirjoituksen aiheesta, joka on itsellenikin hyvin vaikea. Eli siitä, miten oikeasti aloittaa tekemisen. Ystäväni sanoi minulle juuri, että hänellä on niin paljon tehtävää, että hän vain haluaisi jäädä kotiin nukkumaan ja unohtaa koko asian. Tämä on varmasti tuttua monelle lukiolaisellekin. Kun tehtävää tuntuu olevan paljon, haluaisi vaan pistää pään hiekkaan kuin strutsi ja kokonaan lopettaa ajattelun.

Yliopistossa ongelmani tuntuu vielä pahentuneen. Tehtävää on enemmän, ja se on hyvin itsenäistä, joten deadline tuntuu olevan ainut kannuste. Deadlinen aiheuttama kiire ja paniikki eivät ikinä saa aikaan hyvää jälkeä, joten parempi olisi aloittaa ajoissa. Samankaltainen tilanne tulee olemaan, kun ylioppilaskirjoitukset ja pääsykokeet häämöttävät keväällä. Itsellekin olisi siis mukavaa, jos kaikki deadlinet ja muut kiireet eivät kasaantuisi samoille ajoille, ja jos olisin aloittanut niiden tekemisen jo aikaisemmin.

Ongelmaani olen kuitenkin kehittänyt (pakon edessä) joitain ratkaisuja, tai ainakin sitä helpottavia tekijöitä. Ne ovat itselläni toimineet hyvin, joten sen takia haluaisin jakaa ne myös teidän kanssanne. Ylioppilaskokeiden ja pääsykokeiden aikainen kiire kuitenkin yllättää keväällä, ja silloin nämä vinkit saattavat hyvin tulla tarpeeseen.

Ensimmäinen, ja tärkein vinkkini on seuraava: kirjoita kaikki deadlinet ylös. Kirjoita siis listaasi aikajärjestyksessä kaikki tärkeät päivämäärät. Olivat ne sitten ylioppilaskirjoitusten, esseen palautuksen, kokeiden tai muita tärkeitä päivämääriä, kirjoita ne kaikki ylös. Näin pystyt hyvin seuraamaan, missä järjestyksessä käytät aikaasi. Tämä lista on tärkeää laittaa johonkin esille. Itse aikaisemmin tein sen työpöytäni oheen seinälle paperisena, mutta nykyään olen tehnyt tietokoneelleni muistilapun, jonka näen heti kun avaan koneen. Näin tavoitteet ja deadlinet pysyvät mielessä, eikä niitä voi vältellä.

Listan tekemisen jälkeen mieti, mikä on tärkeysjärjestyksesi. Jos esseen palautus on vasta kuukautta myöhemmin kuin koe, niin tiedät, että kokeeseen on kannattavampaa lukea. Esseeseen voi paneutua sitten kokeen jälkeen.

Mieti myös listaa tehdessäsi, kuinka kauan aikaa tarvitset kuhunkin tehtävään. Jos sinun tarvitsee palauttaa suuri portfolio vasta kahden kuukauden päästä, älä ajattele, että siihen on kaikki aika maailmassa. Listaasi voit suoraan merkitä, minä päivänä sen haluat aloittaa. Näin pystyt vertailemaan sitä, miten nopeasti kannattaa esimerkiksi tehdä edeltävä essee, jotta pääset seuraavaan projektiin.

Seuraava. ja viimeinen askel on se vaikein. Sitä helpottaa ne päivämäärät, jotka näet joka kerta, kun avaat koneen, tai katsot muistilappuasi. Eli se oikeasti aloittaminen. Jos kuitenkin aloitat ajoissa, voit tehdä vähän pienemmän verran kerrallaan. Motivaatio kuolee kiireessä, joten saatat huomata, että jaksat pidempään, kun stressi ja kiire eivät pukkaa päälle. Saatat huomata, että koska sinulla on enemmän aikaa kuin aikaisemmin, voit myös jättää esim. kotiesseevastauksesi hiukaksi aikaa rauhaan. Näin voit tarkistaa sen vielä ennen palautusta, jolloin saatat huomata siinä virheitä, tai suoranaisia puutteita.

Aikaisessa aloittamisessa on siis paljon positiivisia puolia, ja suosittelen sitä lämpimästi. Tulokset parantuvat, eivätkä kiire ja stressi paina päälle niin paljon.

Hyvää joulun aikaa kaikille,

Toivottaa Tanja

Kommentoi juttua

Opettajan pedagogiset opinnot

Julkaistu 30.10.2015 — Kirjoittaja Tanja Laimi

Tanja Laimi

Tämän kirjoituksen halusin omistaa opettajan pedagogisille opinnoille. Teen niitä koko tämän lukuvuoden, joten aihe on itselleni ainakin tuttu. Kovin monelle se ei kuitenkaan ole tuttu ennen itse opintojen aloittamista. Tähän ryhmään luen myös itseni, sillä minulla ei ollut sen suurempaa ajatusta pedagogisista ennen itse lukuvuoden alkua.

Se, mitä aikaisemmin olin opinnoista kuullut, oli että vuosi on työläs, ja siinä tullaan opiskelemaan kahdeksasta neljään. Tässä on aika paljon eroa aikaisempiin opintoihini, sillä esimerkiksi perjantait eivät ole enää vapaapäiviä. Aina opinnot eivät lopu edes neljän aikaan, vaan sen jälkeen jäädään seuraamaan esimerkiksi vanhempainiltoja. Toisaalta opinnot ovat myös palkitsevia, ja varsinkin harjoittelussa näkee oman kehityksensä selkeästi.

Mitä pedagogiset kuitenkin ovat pohjimmiltaan? Ensinnäkin ne kuuluvat johonkin tutkintoon. Niitä et pääse opiskelemaan ilman, että opiskelet jo valmiiksi jotain pääainetta. Itselläni pääaine on historia, joten harjoittelussa tulen opettamaan historiaa, ja myös yhteiskuntaoppia. Historian opettajuuteen kun yleensä tuo yhteiskuntaoppi myös kuuluu. Tulevaisuudessa haluaisin kolmanneksi opetettavaksi aiheekseni äidinkielen.

Itse pedagogisissa opinnoissa on monipuolisesti kaikkea. Syksyn aloitimme teorialuennoilla, jotka jatkuvat koko vuoden, mutta hyvin nopeasti pääsimme jo itse pitämään pieniä opetustuokioita (20-30min) kaverin kanssa. Seuraamme myös muiden opettajien pitämiä oppitunteja, ja toimimme esimerkiksi apuopettajina. Meillä on myös paljon pienryhmätunteja, jolloin olemme pelkästään historian opiskelijoiden kesken.

Lokakuun loppupuolella pääsen jo itse pitämään ensimmäisiä kokonaan omia oppituntejani. Ne tulevat olemaan Suomen historiaa lukiolaisille, joten luulen, että tulen pitämään niiden tuntien pitämisestä. Aikaisemmat opetustuokiot olivat yhteiskuntaoppia yläasteelaisille, ja ne olivat mielestäni myös mukavia, vaikkakin hyvin erilaisia tunteja.

Oppituntien pitämistä olemme harjoitelleet paljon. Olemme tehneet niin tuntisuunnitelmia kuin etsineet hyvin monipuolisesti erilaisia lähteitä. Olemme miettineet sitä, miten oppilaan mielenkiinnon saa kiinnitettyä heti tunnin alussa, ja miten sen saa pysymään koko tunnin ajan. Oppilaat ovat kaikki erilaisia, ja jokainen heistä pitäisi ottaa huomioon. Samoin huomioon pitää ottaa tietotekniikan käytön opettaminen koulussa. Esimerkiksi tablettia pitäisi käyttää jokaisella tunnilla jonkun verran, ja se luo omat haasteensa opetukseen. Oppitunnin pitämisessä on yllättävän monta asiaa, jotka täytyy pitää mielessä!

Ylipäätänsä tähän hetkeen asti olen pitänyt pedagogisista opinnoista. Minulla on ollut välillä pitkiä päiviä ja välillä on tuntunut raskaalta. Työn, muun elämän ja koulun yhdistäminen on ollut aika paljon minuuttiaikataulujen tekemistä, ja se on vaatinut paljon mietintää.

Toisaalta kuitenkin tiedän, että opiskelen sitä ammattia varten, jota tulevaisuudessa haluan harjoittaa. Olen saanut opinnoista paljon inspiraatiota, ja ideoita, joita haluan toteuttaa tulevaisuudessa omilla tunneillani. Ne ovat myös kasvattaneet itseluottamusta, paineensietokykyä ja toisaalta opettaneet hallitsemaan kalenteria tarkkaan.

Tämän vuoden jälkeen tulen olemaan hyvin ylpeä itsestäni. Kaikesta selviää, ja todennäköisesti olen silloin paljon viisaampi ja kokeneempi opettajanalku kuin mitä olen nyt. Sitä odotellessa!

 

Hyvää syksyä kaikille,

toivoo Tanja

Kommentoi juttua

Oppiminen on yllättävän vaikeaa

Julkaistu 12.10.2015 — Kirjoittaja Tanja Laimi

Tanja Laimi

Moi kaikille!

Yliopisto ja pedagogiset opinnot ovat lähteneet syyskuun alusta hyvin rullaamaan. Paljon onkin ollut tekemistä ja uusia juttuja! Informaatiota on tullut joka suunnasta, ja olemme päässeet jo tutustumaan harjoittelukouluumme.

Näiden pedagogisten opiskelun tiimoilta olenkin huomannut yhden asian. Olemme myös ryhmässä miettineet sitä useamman kertaa. Kuten otsikko jo sen sanoo, juttu on siis se, oppiminen on yllättävän vaikeaa. Sen vuoksi olemme pohtineet paljon sitä, miten opettaa niin, että oppiminen olisi helppoa. Tästä inspiroituneena haluaisinkin tässä blogikirjoituksessa miettiä sitä, miksei oppimista opeteta enemmän.

Oppimista tapahtuu koko ajan, oppitunneilla ja sen ulkopuolella. Sitä ei kuitenkaan varsinaisesti opeteta koulussa. Opinto-ohjaajan tunneilla sitä saatetaan käsitellä, joskus muuallakin. Yleisesti oppimista ei kuitenkaan opita jo alusta asti. Se näkyy hyvin muun muassa siitä, että ulkoa oppiminen on monelle yleinen keino. Ulkoa opettelu toimii tietysti myös, ja sillä saa tuloksia. Se ei kuitenkaan pidemmän päälle auta, sillä ulkoa opetellut asiat yleensä unohtuvat myös nopeasti.

Miksei kouluissa siis opeteta enemmän oppimistekniikoita? Miksei selvitetä erilaisia muistikeinoja, joilla voi helpottaa omaa opiskelua? Koulussa pitäisi myös kertoa siitä, että jokainen oppii erilaisesti. Yksi oppii kuuntelemalla, toinen kirjoittamalla. Toisaalta käytännön harjoitukset ja erilaiset tehtävät taas saattavat saada syvän ymmärryksen aikaan. Itse kierrän lukioita ja kerron juuri siitä, miten kannattaa opiskella. Ajankohta tuntuu hieman myöhäiseltä, koska luennoin yleensä lukion toiselle tai kolmannelle vuosikurssille.

Eikö oppimista voisi opettaa siis jo aikaisemmin? Valmennuskurssilla sitä opetetaan myös. Näytetään erilaisia oppimistekniikoita, opetetaan eri tavoilla, jotta kaikki oppivat, ja ohjataan opiskelijaa ymmärtämään omia vahvuuksia ja heikkouksia opiskelussa. Voidaan sanoa, että se on aika myöhäinen aika oppia oppimaan. Silloin ollaan jo korkeakoulun porteilla, koko peruskoulu ja lukio käytynä.

Opiskeltava materiaali alkaa tällöin olemaan jo niin vaikeaa, ettei väärillä opiskelutekniikoilla pärjää. Moni yllättyy myös yliopistoon päästessään siitä, etteivät opiskelut enää suju. Tällöin opiskelutekniikkaa täytyy vaihtaa ja kehittää intensiivisen opiskelun keskellä. Ei kovin käytännöllistä.

Pitäisikö siis oppimista opettaa enemmän kouluissa? Mielestäni pitäisi. Oppiminen olisi helpompaa ja miellyttävämpää, kun sitä ymmärtäisi. Nyt vastuu jää vähän liikaa opiskelijalle itselleen. Enemmän oppimisen opetusta kouluihin, sanon minä!

Syysterveisin,

Tanja

Kommentoi juttua

Kolmas vuosi alkakoot!

Julkaistu 21.8.2015 — Kirjoittaja Tanja Laimi

Tanja Laimi

Ensi kuun alussa alkaa uusi vuosi yliopistolla. Allekirjoittaneelle se on jo kolmas, joten palaaminen kesälomalta yliopistolle on tuttua ja turvallista. Mukavaakin jopa, vaikka kouluhommat alkavatkin. Jokavuotinen jännitys on silti tietysti ilmassa, sillä uudet ensimmäisen vuoden opiskelijat saapuvat. On myös kiva nähdä opiskelukavereita pitkästä aikaa, kun kaikki palailevat kesätöistään takaisin Turkuun.

Vaikka yliopisto tuttu jo onkin, niin tämä lukuvuosi tulee olemaan itselleni täysin erilainen. Historian opintojeni tekemisen sijaan aloitan opettajan pedagogiset opinnot. Ne tulevat kestämään koko ensi vuoden. Suurin osa muista vuosikurssilaisistani tekee tänä vuonna kandidaatintutkintonsa. Se saa näin ollen allekirjoittaneella odottaa ensi vuoteen.

Koko aikani yliopistossa ei tule siis tänä vuonna kulumaan vain luentosalien penkeillä istuessa, vaan pääsen itsekin kokemaan opettajana olemista ja harjoittelemaan sitä. Opettajan ammatti on ollut jo yläasteelta asti haaveammattini, ja se on osasyy siihen, miksi hain lukemaan historiaa. Nyt tämä vuosi tekee tästä unelmasta totta! Odotan kovasti itse luokkahuoneeseen pääsemistä ja historiantuntien pitämistä. Vaikka Eximian töideni puolesta olen kiertänyt lukioita jo kaksi vuotta pitäen vierailijana oppitunteja, en ole historiantunteja päässyt vielä pitämään. Innolla odotan niitä!

Muistan edelleen sen lukion ensimmäisen opinto-ohjaajan haastattelun, jossa kysyttiin mahdollisia haaveammatteja. Historian opettajan työ kuulosti silloin niin kaukaiselta, vain haaveelta, mutta tässä sitä ollaan. Kovan työn ja kärsivällisyyden avulla kaikki on siis mahdollista.

Kovaa työtä tämä lukuvuosi tulee myös olemaan. Pedagogisten lisäksi olen edelleen syksyn ajan ainejärjestömme puheenjohtaja. Aikomuksenani on ottaa lukujärjestykseeni myös ainakin yksi erittäin mielenkiintoinen historiankurssi, sekä tietysti myös tehdä koulun ohessa töitä. Ajankäyttö tulee siis aikatauluttaa hyvin, ja tehdä työt kunnolla, kun niitä on. Deadlineja ei voi jättää viime tippaan, koska aikaa niiden tekemiseen ei todennäköisesti silloin ole. Vapaa-aika taas täytyy pitää vapaa-aikana, ettei ihan burn-out iske. Viimeisessä olen aina ollut huono, joten tänä vuonna sitä on pakko harjoitella.

Blogiin aion raportoida pedagogisista ja niiden sujumisesta tämän lukuvuoden kuluessa. Tulen varmasti oppimaan paljon uusia asioita, kohtaamaan uusia tilanteita ja kehittymään opettajana. Harjoittelu Turun normaalikoulussa tulee olemaan onneksi vaihtelua pelkkään pänttäämiseen. Vaikka vuosi tulee olemaan työntäyteinen, en epäile, etteikö se tulisi olemaan myös hyvin palkitseva. Uskon, että vuodesta tulee hyvin mielenkiintoinen!

Loppukesän terveisin,

 

Tanja

Kommentoi juttua

Välivuosi ei ole mörkö

Julkaistu 16.7.2015 — Kirjoittaja Tanja Laimi

Tanja Laimi

Heinäkuun alku on odottelun ja tulosten aikaa. Tuliko se opiskelupaikka, johon halusi? Vai jäikö ilman sitä, pahimmassa tapauksessa hyvin lähelle eli varasijalle? Paikkoja on joka vuosi rajoitetusti, ja valitettavasti aina joku jää rannalle. Tässä alkureaktio on tietysti shokki, suuttumus, pettymys, ehkä kyyneleet…

Kun pettymyksen karvaan kalkin on niellyt, on pakko miettiä mitä tekee ensi vuonna. Sitä ei ole pakko heittää hukkaan. Ei kannata ajatella, että elämä alkaa vasta kun saat opiskelupaikan.

Välivuosi ei ole kuitenkaan sellainen iso mörkö, jona ehkä nykyajan yhteiskunta sitä pitää. Siinä ehtii hyvin keräämään rahaa säästöön opiskeluja varten, saamaan hyvää työkokemusta, ja valmistautumaan uusiin pääsykokeisiin. Tätä ajatusta tukee myös muun muassa Jyväskylän yliopiston psykologian professorin Katariina Salmela-Aron johtama tutkimus. Hän sanoo, että välivuosi tarjoaa monille mahdollisuuden ottaa hengähdystauko, pohtia tulevia valintoja ja kehittää myönteistä tulevaisuudenkuvaa.

Varsinkin saman kevään abiturientille pääsykokeet ovat suuri ponnistus. Kevään kirjoitusten jälkeen on rankkaa alkaa opiskelemaan pääsykoemateriaalia. Tällöin välivuosi antaa hieman aikaa levätä opintojen välissä. Sen aikana ei opintojen osalta kannata jäädä aivan kokonaan lepäämään. Syksyllä on jo uusi yhteishaku. Katso, jos sieltä löytyisi jotain mielenkiintoista. Tällöin pääset opiskelemaan jo keväällä.

Jos syksyn yhteishausta ei löydy mieleistäsi kohdetta, niin panosta ja opiskele muualla. Vaihtoehtoja on paljon. Jos haet alalle, jossa ylioppilaskirjoitusten arvosanat merkitsevät paljon, niitä voi mennä korottamaan, ja näin voit helpottaa opiskelupaikan saamista. Voit myös tehdä kursseja avoimessa yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa. Se helpottaa pääsykokeisiin opiskelua, kun saat aineestasi ajatuksen jo ennen pääsykokeita. Voit tehdä myös alta pois muita tulevaan oppiaineeseesi kuuluva pakollisia kursseja.

Avoimen yliopiston tai ammattikorkeakoulun kurssit motivoivat hyvin pääsykokeisiin, kun pääset itse kokemaan, millaista korkeakouluopiskelu on. Sen kursseilla pääset myös harjoittamaan vastaustekniikkaasi ja oppimaan uusia käsitteitä, ajatuksia ja muutenkin paljon uutta. Vaikka välivuodella oletkin, ei se tarkoita, ettet voisi käyttää aikaasi järkevästi.

Ulkomaille lähtö esimerkiksi syksyn ajaksi ei ole myös huono vaihtoehto. Siellä pääsee keräämään hyvää elämänkokemusta, uusia taitoja ja harjoittelemaan ja oppimaan uusia kieliä. Kevät on taas hyvä käyttää opiskeluun pääsykokeita varten. Valmennuskurssi on helppo tapa parantaa omaa suoritusta, ja välivuoden aikana se onkin ideaali. Jos välivuoden aikana ei ole tullut opiskeltua niin aktiivisesti, on kurssilla helppo päästä takaisin opiskelun makuun. Motivaatio on varmasti huipussaan, kun edellisen vuoden pettymys on vielä mielessä, ja silloin otat varmasti kurssista kaiken irti.

Kun pääset korkeakouluun, huomaat, että et ole ainut välivuoden viettänyt. Ei olla enää lukiossa, jossa luokassasi on saman ikäiset nuoret. Kursseilla ovat sekaisin eri vuosina aloittaneet, myöhemmin yliopistoon tulleet, jo toista tutkintoaan suorittavat… Ikähaarukka on hyvin suuri. Välivuotta ei siis kukaan enää siellä huomaa.

Kaiken tämän olen huomannut omasta kokemuksestani. omasta mielestäni välivuosi on mahdollisuus. Itse käytin omat kaksi välivuottani töihin, joita tein sekä ulkomailla että kotimaassa, sekä pääsykokeisiin pänttäämiseen. Olin palanut loppuun lukion jälkeen, eikä opiskelu missään muodossa houkuttanut. Asuin Espanjassa, jossa opin espanjan kielen alkeet. Sen jälkeen muutin Ruotsiin, jossa hyvin heikko ruotsini parantui huomattavasti. Vaikka aikani Ruotsissa oli vain työtä au pairina, oli siitä hyötyä tulevaisuudessa. En olisi muuten päässyt virkamiesruotsia läpi.

Kun palasin takaisin Suomeen keväällä 2012, palo yliopistoon oli niin suuri, että aika tuntui kuluvan aivan liian hitaasti. Käytin kevään osa-aikatöihin ja pänttäämiseen sekä valmennuskurssiin, ja se kannatti. Opiskelupaikka tuli, ja vielä hurjan hyvillä pisteillä. Kumpaakaan välivuottani en kadu, vaan muistelen niitä lämmöllä.

Jos tänä vuonna kävi niin kurjasti, että et päässyt kouluun, älä siis masennu. Mahdollisuuksia riittää! Käytä aikasi viisaasti ja tee välivuodestasi oman näköisesi. Opiskele uudella innolla pääsykokeisiin, ja ennen kuin huomaatkaan, olet jo opiskelemassa.

Kommentoi juttua

Kolmannen vuoden aloittamisen haikeus

Julkaistu 12.6.2015 — Kirjoittaja Tanja Laimi

Tanja Laimi

Ajattelin tulla tännekin puolelle pitkästä aikaa päivittelemään kuulumisia. Toinen vuosi on lopuillaan ja tämän kevään vihoviimeinen tentti häämöttää perjantaina. Toisaalta odotan sitä innolla, sillä sen jälkeen voi rentoutua. Toisaalta se pelottaa, sillä siihen loppuu toinen vuoteni yliopistossa. Mihin tämä aika on valunut? Juurihan aloitin ensimmäisen vuoden innosta puhkuen! Kevät on mennyt nopeampaan tahtiin kuin olisin kuvitellut. Olen muun muassa ollut osoittamassa mieltä muiden opiskelijoiden kanssa opintotukimuutosta vastaan ja käynyt Romaniassa tutustumassa historian opiskelijoihin ympäri Euroopan.

Historian pääsykoekin oli ja meni. Päivystin sen aikana ainejärjestöni muiden tyyppien kanssa salin ulkopuolella, ja tarjosimme henkistä tukea sekä mehua ja keksejä kokeesta tulijoille. Olin paikalla jo silloin, kun he jonottivat saliin, ja se oli jännittävä näky. Mietin itseäni samassa tilanteessa, ja sitä jännittämisen määrää! Oli ihana tietää, että sitä ei tarvitse enää kokea.

Tänä vuonna mielenkiintoista oli se, että olin lukenut pääsykoekirjankin. Sen oli kirjoittanut vuoden 2014 Tieto-Finlandian saanut Mirkka Lappalainen, joten odotin mukavaa lukemista, mitä se olikin. Kun sain myöhemmin pääsykoekysymykset nähtäväkseni, koin oppineeni paljon yliopistossa. Luin kirjan vain kerran, mutta tuntui, että olisin osannut vastata kysymyksiin melko hyvin sen kerran lukemisen pohjalta. Oppimista ei vain itse taida huomata, koska se tapahtuu niin pikkuhiljaa. Esseen kirjoitustaitoni ovat parantuneet huomattavasti, ja kiinnitän enemmän huomiota suuriin linjoihin kuin tarpeettomiin yksityiskohtiin. Olen myös oppinut paljon uutta historiasta näinä kahtena lukuvuotena, ja huomannut, että aivan kaikki ei ole mennytkään niin kuin olen luullut.

Olen myös toiminut tämän alkuvuoden ainejärjestöni puheenjohtajana. Olen tehnyt asioita, jotka jännittivät minua hyvin paljon etukäteen. Olen myös selvinnyt niistä, ja vielä kunnialla. Olen pitänyt puheita suurelle joukolle keskellä Turun vanhaa toria, järjestänyt suuret juhlat seitsemällekymmenelle ihmiselle ja johtanut neljäntoista ihmisen hallitusta. On ollut samalla hienoa johtaa näin suurta järjestöä kuin meidän, mutta toisaalta hyvin pelottavaa. Siitä on kuitenkin selvitty tämän kevään osalta, monta kokemusta rikkaampana! Suosittelen lämpimästi kaikille ainejärjestötoimintaan mukaan lähtemistä, jos mahdollisuutta on. Mukavuusalueen ulkopuolelle on hyvä mennä, ja sitä on tullut tässä ainakin harjoiteltua.

Haikeita tunnelmia ei kuitenkaan voi välttää. Tämän vuoden lopussa suurin piirtein puolet yliopistourastani on jo ohi. Seuraavana vuonna odottaa tähän asti suurin haaste, eli kandi. Pitäisiköhän aloittaa jo aiheen miettiminen?

Sanotaan, että opiskeluaika on ihmisen parasta aikaa, ja ainakin tässä vaiheessa olen edelleen samaa mieltä. Vaikka kaikki ei ole ongelmatonta yliopistossakaan ja opiskelustressi ja kiire painavat usein, ovat tasapainottamassa hyvät ystävät ja vapaa-ajan mahdollisuudet. Onneksi odotan kolmannen vuoden rullaavan samalla tavalla!

Hyvää kesää kaikille, ja toivottavasti hyvää tulevaa yliopistovuotta!

-Tanja

Kommentoi juttua

Miten motivoida itseään?

Julkaistu 19.1.2015 — Kirjoittaja Tanja Laimi

Tanja Laimi

Inspiroiduin hiketystä koskevasta kirjoituksesta edellä, joten ajattelin omassa kirjoituksessani perehtyä siihen, miten toisaalta motivoida itseään. Kaikki eivät ole niitä täydellisyyden tavoittelijoita, joille lukeminen ja oppiminen ovat helppoja. Nykymaailma tarjoaa uskomattoman määrän virikkeitä, eikä kännykkä monine sovelluksineen helpota pääsykoemateriaalin kanssa painijoiden urakkaa ollenkaan.

Väsymystä on varmasti ilmassa ylppäreiden jälkeen. Koulua on takana niin monta vuotta, ettei edes jaksa muistella. Vapaa-aikaa ilman lukemista on ollut viimeksi ties koska. Ehkä juhlistat kirjoitusten loppumista ulkomaan matkalla, ehkä vain jättämällä aivot narikkaan vähäksi aikaa. Pääsykoekirjat eivät siis todellakaan houkuta, vaikka koko ajan takaraivossa saattaa piillä se ärsyttävä, nalkuttava ääni, joka käskee lukemaan kokeisiin. Mitä kauemman aikaa välttelet sitä, sitä suurempi kynnys on aloittaa.

Monelle vielä yliopistossakin oma panostus ja itsensä motivoiminen ovat ongelmia. Lukiossa läksyjen ja kokeiden, kurssien suoritusten ja niin edespäin perään kyllä katsotaan, mutta yliopistossa ei. Sama homma on vielä aikaisemmin, nimittäin silloin, kun pääsykokeisiin lukeminen alkaa. Monelle abiturientille voi tulla järkytyksenä se, että pääsykokeisiin kukaan ei ole painostamassa lukemaan. Ylioppilaskirjoituksiin on edes jonkinlainen pakko, sillä niistä pitää päästä läpi valkolakkia tavoitellessa.

Miten siis tarttua itseään niskasta kiinni, ja aloittaa lukeminen? Olen antanut paljon vinkkejä lukemiseen, nyt kerron, miten aloittaa se. Loogisesti ajatellen pitäisi totta kai vain ottaa kirja käteen ja lukea. Lukeminen saattaa kuitenkin olla tässä vaiheessa olla raskasta, jos sen aloittaa vastentahtoisesti. Tietysti oman mukavuusalueen ulkopuolelle täytyy lähteä lukemisenkin kanssa, mutta tehokkaamminkin voisi lukea.

Jotta jaksaa lukea tehokkaasti niinkin raskasta materiaalia, kuin pääsykoemateriaalit yleensä ovat, on oma mielenkiinto pakko olla kunnossa. Kun lukeminen tuntuu väsyttävältä, eikä haluaisi jatkaa enää, on hyödyllistä miettiä sitä, minkä takia sitä tekee. Oletko halunnut lakimieheksi jo pienestä pitäen? Onko opettajan ammatti sinulle juuri se juttu, ja haluat mullistaa tulevaisuudessa luokkasi, jota opetat juuri siten, kuin itse olet aina halunnut? Vai etkö vain saa tarpeeksesi matematiikasta, ja haluat pureutua siihen vielä tarkemmin? Mieti näitä asioita, sillä kun ajatuksenasi on, että pääsykokeet ovat vain pieni mäki sen tien varrella, joka johdattaa sinut unelmiesi ammattia kohti, on ne paljon helpompi kohdata.

Pääsykokeet ovat elämästäsi hyvin lyhyt ja nopea aika, josta aika kultaa muistot myöhemmin. Onko se aika siis kannattava käyttää laiskotteluun ja lukemisen välttelyyn? Useimmiten takaraivossa kolkuttava ahdistus lukemisen välttelemisestä on vielä ikävämpää kuin itse opiskelu. Kun nyt teet tämän rankan kevään kunnolla, sitä ei tarvitse enää tehdä uudelleen. Et joudu vuodeksi tekemään töitä, jotka eivät välttämättä kiinnosta, vaan pääset suoraan unelmiesi kouluun.

Motivaatiota nostattaaksesi voit myös etsiä tietoa tulevasta opiskelupaikastasi. Oletko hakemassa tiettyyn kaupunkiin? Katso siitä kuvia, käy siellä, pyöri Google Mapsillä ympäri kaupunkia! Oletko innostunut opiskelijaelämästä ja haluat päästä hauskaan jengiin mukaan opiskelujen alussa? Tutkaile ainejärjestöjen nettisivuja ja Facebookia, seuraa niitä Twitterissä ja Instagramissa ja motivoi itseäsi sillä, että ensi lukuvuonna kovalla panostuksellasi olet mukana kaikissa tapahtumissa, ehkä jopa järjestämässä niitä! Katso minkä väriset haalarit tulet tulevaisuudessa tilaamaan, selaa oppiaineen nettisivuja koulun nettisivuilta ja kerää tietoa siitä, miltä tulevaisuus tulee näyttämään. On paljon helpompi motivoitua konkreettisista asioista, kuin abstraktista ajatuksesta, jota yliopisto yleensä on lukiolaisille.

Etsi myös tietoa yliopistosta tai koulusta, mihin nyt oletkaan hakemassa, ylipäätänsä. Onko sieltä mahdollisuus lähteä esimerkiksi vaihtoon johonkin tiettyyn kaupunkiin, joka on aina kiinnostanut sinua? Kuuluuko koulutusohjelmaan harjoittelu, jonka voisit tehdä jossain hyvin kiinnostavassa paikassa? Voitko opiskella pääaineesi ohella jotain muita aineita, jotka myös kiinnostavat sinua? Onko opettajina sellaisia ihmisiä, jotka ovat sinulle tuttuja, esim. kirjoittaneet lukemiasi kirjoja, oletko nähnyt heitä televisiossa? Edelleenkin, konkreettisia asioita, joista on helppo haaveilla.

Muistele näitä asioita, kun lukeminen tympii. Oman mukavuusalueen yli on aina hyvä mennä, kun lukee pääsykokeisiin. Se ei ole mukavaa, mutta mukavuusaluettaankin pystyy laajentamaan. Kun vain ahkerasti jatkat lukemista senkin jälkeen, kun olet jo kyllästynyt tai väsähtänyt, huomaat pian, että jaksat lukea kauemmin. Sitä taitoa yleensä tarvitaankin jatko-opiskelussa, joten se ei tosiaan mene hukkaan. Tässä pisteessä voit pitää pienen tauon ja miettiä juuri omaa motivoivaa asiaa. Kannattaako jatkaa lukemista sen saavuttamiseksi? Toivon mukaan vastaus on kyllä. Näin ainakin itse pystyin jatkamaan lukemistani, kun oman mukavuusalueen rajat tulivat vastaan.

Tiedän harvinaisen hyvin, että abiturientin on hyvin vaikea tietää tarkkaan, mitä lukion jälkeen haluaa. Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sanoa. Mutta silti, ota aikaa itsesi tutkailuun. Haetko lääkikseen, koska kaverikin? Haetko tiettyyn kaupunkiin, koska muutkin hakevat sinne, oletko jäämässä lähelle kotia, koska se on helppoa? Muista tässä kohtaa kuitenkin kunnioittaa itseäsi ja olla rohkea. Tulevaisuudessa saatat huomata esimerkiksi että lääkiksen opintosi eivät suju, koska ne eivät yksinkertaisesti kiinnosta. Ehkä et edes pääse sisään lääkikseen, ja ymmärrät vasta sen jälkeen, että kamppailit koko kevään yrittäen opetella asioita, jotka eivät edes kiinnostaneet sinua.

Sama kaupunki voi alkaa tympimään ja et ole ehkä saanut uusia kavereita, kun olet jumittunut vanhojen ja tuttujen seuraan. Mukavuusalueelta tarvitsee poistua tässäkin asiassa. Oppiaine joka kiinnostaa, uudet kaverit, uusi kaupunki, kaikki nämä asiat ovat myös motivaatiota nostattavia. Ajattele elämää seikkailuna, jonka aloitat juuri nyt. Kotikaupunki, vanhat kaverit ja vanhat seudut kyllä pysyvät elämässäsi, mutta saat vain paljon lisää siihen.

Näillä rohkaisevilla sanoilla toivon, että teette oikeita päätöksiä ja laitatte asianne tärkeysjärjestykseen. Tulevaisuudessa tulette ehkä kiittämään itseänne, kun jaksoitte sen yhden kevään. Se tuntuu jo lyhyeltä ajalta näin toisen vuoden opiskelijana. Ja olen niin kiitollinen, että tein sen. Jatkoin, vaikka uskoin, etten olisi jaksanut. Koska kyllä sitä jaksaa, kun on motivaatiota.

PS. Motivaatio, motivaatio, motivaatio. Kun kysyn, mikä auttoi pääsykokeisiin lukemisessa ja kouluun pääsemisessä, on motivaatio vastaus, jonka kuulee niin monesta suusta, että sitä ei kannat aliarvioida!

 

Kevättä odotellen,

Tanja

Kommentoi juttua

Kuinka tehdä hyvät muistiinpanot?

Julkaistu 13.10.2014 — Kirjoittaja Tanja Laimi

Tanja Laimi

Luin eilen vinkkejä, joita keräsin keväällä pääsykokeisiin valmistautuville. Niitä lukiessa huomasin ainakin yhden kohdan toistuvan monta kertaa: tee hyvät muistiinpanot. Mutta miten voi tehdä hyvät muistiinpanot? Monet kirjoittavat ylös paljon nippelitietoa, toiset taas tekevät niin suppeat muistiinpanot, että niistä ei ehkä saa myöhemmin enää selvää, kun ei muista mitä asia käsittelee. Jotkut eivät tee muistiinpanoja ollenkaan, koska kokevat sen liian hankalaksi. Se ei kuitenkaan ole totta. Miten siis voi tehdä hyvät muistiinpanot juuri siitä väliltä? Kokeilin uteliaisuuttani löytyisikö Googlesta paljon tietoa asiasta, mutta tieto oli melko suppeaa ja sitä oli vähän.

Muistiinpanoja voi tehdä sekä itse käsin, että tietokoneella. Henkilökohtaisesti itse suosittelisin käsin kirjoittamista, vaikka siinä kestääkin kauemmin. Kun asiaa kirjoittaa itse, joutuu keskittymään enemmän. Koneelle kirjoittaessa tekeminen on enemmänkin aivotonta kopioimista kirjasta. Samoin käsin kirjoittaessa tekstistä tulee paljon omaperäisempää ja sitä on helpompi muistaa, kuin mitä Word-tekstiä on. Tietokoneella kirjoittaessa on myös hankalampi tehdä erilaisia kaavioita, nuolia asioiden välille sekä miellekarttoja.

Kun ajatellaan muistiinpanoja, on varsinkin pääsykoekirjaa hyvä käsitellä niiden avulla. Asia jää helpommin mieleen kun sen kirjoittaa itse, yksinkertaisesti ja ilman nippelitietoa. Kirjoittaessa joutuu oikeasti miettimään, mitä asiat tarkoittavat, eikä vain lukea eteenpäin ilman vaivannäköä. Muistiinpanoista on myös se hyöty, että niitä voi kerrata paljon tehokkaammin, kuin lukea vain kirjaa uudelleen ja uudelleen läpi.

Kuten sanoin aikaisemmin, tottumattomalle muistiinpanot tuntuvat varmasti raskailta tehdä. Itse en lukiossa joutunut tekemään niitä kuin kerran yhdellä historiantunnilla – jolloin opettaja halusikin painottaa sitä, että näin siellä yliopistossa sitten tehdään. Noh, se jäi sitten siihen yhteen kertaan. Pudotus yliopistoon ja sen muistiinpanopakkoon ei siis ollut mitenkään pehmeä. Voin kokemuksesta kertoa, että aluksi muistiinpanot tuntuivat vaikeilta. Kirjoitin ylös kaikenlaista turhaa (enkä todellakaan ollut ainut, joka teki tämän virheen aluksi), enkä tahtonut pysyä puheen mukana kirjoituksen kanssa.

Kun muistiinpanoja tehdään kirjasta, on tahti tietysti hitaampi. Toisaalta se saattaa lannistaa. Koko kirja, josta täytyy tehdä muistiinpanot, tuntuu aikamoiselta haasteelta. Haasteellista on myös se, että kirjasta muistiinpanoja kirjoittaessa on vaikea kirjoittaa tiivistettyjä muistiinpanoja. Mikä on olennaista tulevaa tekstiä ajatellen, mikä ei? Olisi tietysti parempi lukea kirja etukäteen ensin kertaalleen, jolloin osaa poimia muistiinpanoja paremmin. Yliopistossa opiskellessa on kuitenkin aika kortilla ja sivuja paljon, eikä kirjaa ole hedelmällistä lukea etukäteen, ja sitten kirjoittaa muistiinpanot. Pääsykokeisiin lukiessa kirjan lukeminen etukäteen on tietysti tärkeää!

Muistiinpanoja kirjoittaessa täytyy muistaa se, että se on oma taiteen lajinsa. Harjoitus tekee mestarin, ja mitä enemmän muistiinpanoja on kirjoittanut, sitä paremmin silmä ja mieli harjaantuvat ottamaan tekstistä sen tiedon, mikä on olennaista, ja se kirjoitetaan ylös. Alkuvaiheen kankeus ja vaikeus pitää siis taistella läpi, koska jossain vaiheessa muistiinpanot tuntuvat jo täysin luonnolliselta. Silloinkaan aivoja ei tietysti voi heittää narikkaan, mutta itse tekeminen helpottuu. Moneen asiaan ei tarvitse enää keskittyä samaan aikaan.

Ihmiset ovat erilaisia, joten samoin ovat muistiinpanotkin. Jotkut pärjäävät suppeammalla tekstillä, jotkut tarvitsevat enemmän yksityiskohtia. Harjoituksen kautta pääsee yleensä tulokseen siitä, kuinka paljon yhdestä aiheesta tarvitsee olla kirjoitettuna ylös, että muistaa koko asian. Ihmiset ovat taipuvaisia joskus virheisiin, joten teksti kannattaa kirjoittaa lyijykynällä, että virheet saa korjattua tekstiin. Epämääräiset sutut ja yliviivaukset tekevät tekstistä sekavan. Jos omistat korjauskynän, niin kaikki kynät käyvät, totta kai!

Kun opiskelet ja teet muistiinpanoja, pidä huolella mielessäsi se, voisiko tästä asiasta tulla mahdollinen koekysymys? Jos asia tuntuu melko vähäpätöiseltä eikä se ole koko kirjaa ajatellen kovin merkittävä, siitä ei todennäköisesti tule kysymystä. Näin pystyt karsimaan hieman sitä, mistä teet muistiinpanoja. Kannattaa miettiä vastauksia mahdollisiin kysymyksiin jo etukäteen. Mieti, että jos tästä aiheesta tulisi nyt esseekysymys, sinulla olisi muistiinpanoissasi rakentavasti kirjoitetut muistiinpanot, joissa olisi tiivistetysti tärkeimmät asiat siitä, ja loput osaisit itse. Siinä on jo melkeinpä pähkinänkuoressa koko muistiinpanojen ajatus.

Jos eteesi tulee esimerkiksi pääsykoekirjassa aihe, joka on sinulle jo entuudestaan hyvin tuttu tai muuten vain osaat sen hyvin, älä koe pakkoa kirjoittaa sitä ylös. Jos olet kuitenkin epävarma osaatko sitä kuitenkaan aivan ulkoa, kirjoita se lyhyesti. Osaat varmasti asian taas pienen muistutuksen jälkeen. Muista jättää kirjoittaessasi tekstiin hieman tilaa (älä esimerkiksi kirjoita joka riville), jotta voit tehdä vielä jälkeenpäin lisäyksiä väleihin. Jos vaikka käykin niin, ettet muista enää mitä joku asia käsitteli. Näin pystyt jälkikäteen korjaamaan.

Kaikki käsitteet ja erityisen vaikeat asiat on tärkeää kirjoittaa kunnolla auki. Älä lannistu ensimmäistä kertaa kirjaa lukiessasi siitä, ettet tiedä kaikkia termejä tai et ymmärrä ihan kaikkea, sillä se on normaalia. Muistiinpanoja tehdessä vaikeita kohtia on hyvä työstää ajan kanssa. Tällöin erilaiset sanakirjat ja Internet (luotettavat sivustot tietysti) ovat hyvin käteviä. Kun asiat ja termit selittää hyvin omalla tavalla, ne muistaa myös myöhemmin. Jos jättää jonkin asian selvittämättä, eikä välttämättä ymmärrä sitä, voi se koitua ongelmaksi myöhemmin tekstiä opiskellessa, vaikka sitä ei silloin edes huomaisi. Silloin saattaa esimerkiksi jokin syy – seuraussuhde mennä ohi.

Samoin jos tekstissä pilkahtelee nimiä, joita et tunnista, kannattaa heistä ottaa selvää. Taustatiedot siitä, mitä he ovat tehneet, liittyvät yleensä aika hyvin tekstiin. Tällainen lisätieto ei koskaan ole pahasta. Varo kuitenkin sivuraiteille ajautumista. Heidän tutkimisensa saattaa tuntua paljon mielenkiintoisemmalta kuin itse teksti, mutta se ei ole aivan niin olennaista.

Syy – ja seuraussuhteesta pääsemmekin seuraavaan kohtaan näppärästi. Kun luet tekstiä, käsittele asiaa huolella mielessäsi, ja kirjoita pohdintojasi myös kirjan ulkopuolelta ylös. Jos huomaat jossain kohtaa esimerkiksi että tietyt kaksi asiaa liittyvät toisiinsa jollain tärkeällä tavalla, kirjoita tämä huomio ylös. Jos tuntuu, että jokin asia on sekavasti selitetty ja tieto siitä on ympäri kirjaa, niin kerää kaikki se tieto yhteen kohtaan.

Muistiinpanoista kannattaa tehdä mahdollisimman omannäköiset sen jälkeen, kun olet saanut ne valmiiksi. Jos tiedät omaavasi valokuvamuistin ja koet eriväriset tekstit, huomiot ja niin edelleen hyödylliseksi, tee tekstistä mahdollisimman monipuolisen näköinen! Yliviivaa, alleviivaa, ympyröi… Tekstin lomaan kannattaa tehdä omanlaisia ajatuskarttoja, tilastoja, kaavioita, ja ylipäätänsä ihan kaikkea, mikä elävöittää tekstiä ja helpottaa asioiden ymmärtämistä. Pelkkä teksti alkaa puuduttamaan helposti, varsinkin jos ne tarvitsee lukea moneen kertaan. Aikajana on myös yksi helppo tapa hahmottaa asioita paremmin – kun laitat asiat aikajanalle, saatat huomata, että jokin tapahtuma onkin saattanut vaikuttaa toiseen, vaikket sitä olisi muuten huomannut.

Loppujen lopuksi muistiinpanot eivät ole niin vaikeita tehdä, kuin miltä ne kuulostavat. Kun keskityt niihin kunnolla ja löydät oman tyylisi, huomaat että luku-urakka on myös paljon helpompi.

 

Syksyisin terveisin,

Tanja

Kommentoi juttua

Syyslukukausi ja sen alku

Julkaistu 18.9.2014 — Kirjoittaja Tanja Laimi

Tanja Laimi

Nyt kun eletään jo syyskuun puoliväliä ja allekirjoittaneen syksyn (=yliopiston) alkuhuvit ovat jo rauhoittuneet, päätin istua tietokoneen ääreen ja hieman kirjoitella fiiliksistä. Historian oppiaineemme sai tänä vuonna noin neljäkymmentä uutta opiskelijaa, joiden joukosta on löytynyt monia mahtavia persoonia. Paljon on ollut uutta ja jännittävää juttua meneillään, ja olemme rientäneet tapaamisista toisiin, nähden ystäviä pitkästä aikaa ja tutustuen tietysti uusiin.

Saatatte ehkä ihmetellä, miksi kirjoitella tällaisia blogiin, jota lukee todennäköisesti suurimmaksi osaksi abiturientit. Vastaukseksi voin antaa sen, että itseäni yliopistoelämä ja siitä kuuleminen tai lukeminen auttoivat motivaation kanssa. Kuulin luku-urakkani aikana ja tietysti sitä ennenkin loputtomasti tarinoita yliopisto-opiskelusta. Se sai minun luku-urakkaani lisää potkua. Oli selkeä tavoite, mitä kohti mennä. Minä halusin olla se yliopisto-opiskelija, joka kokee kaikki nuo jutut, mistä niin paljon kuulin.

Onkin hauska nyt ajatella, että jossain vaiheessa vasta haaveilin tuosta legendaarisesta ensimmäisestä vuodesta. Olenhan tänä vuonna jo toisen vuoden opiskelija, ja tutor. Tutorina olo tänä vuonna oli ihanan nostalgista, mutta myös katkeransuloista. Ensimmäinen vuosi oli mennyt kuin siivillä. Ihana uutuudenviehätys ja jännitys uusista asioista eivät enää toisena vuotena olleet niin voimakkaita, kuin ne olivat olleet. Oli silti hienoa katsella uusien opiskelijoiden jännitystä ja fiilistellä mukana, melkein kuin olisi ollut fuksi itsekin! Heidän meininkinsä tarttui hyvin allekirjoittaneeseenkin.

Fuksien ohjaaminen oli itse hommana palkitseva. Oli mielenkiintoista kertoa heille asioita ja ihmetellä oman tiedon määrää – missä vaiheessa minusta oli tullut tällainen yliopiston asiantuntija? Ymmärsin itsekin, että informaation määrä, mitä heille suolsimme ensimmäisen kahden viikon aikana, oli suuri. Mutta aina voi lohduttaa näin jälkiviisaana, että kyllä ne sitten oppii. Käytännössä viimeistään, vaikkakin joskus vähän kantapään kautta. Kaikkea emme ehkä lyhyen ajan aikana saaneet kerrottua, mutta olemme edelleen avoimia kysymyksille. Eikä tässäkään vaiheessa vielä kaikkea tiedä. Sen sijaan tietää, mistä mennä kysymään jos ei tiedä!

Tätä ajatellen voisin sanoa, että oli toisaalta helpottavaa, kun suurin osa asioista oli jo tuttua. Oli ihanaa nähdä kavereita pitkästä aikaa, uppoutua tutun toimiston sohville ja kahvitella. Kaikki olivat kesän ajan jakautuneet ympäri Suomea kesätöihin, joten viime kerrasta oli jo aikaa. Samoin joka päivä ei tarvinnut miettiä missä aamun ensimmäisen luennon luentosali mahtoikaan sijaita, tai että miten pääsee parhaiten mistä minnekin. Muistiinpanojen otto ja luennoilla keskittyminen tulivat jo luonnostaan viime vuoden jälkeen, eikä niitä varten tarvinnut enää erikseen panostaa. Enää en kirjoita (ainakaan paljoa) turhaa nippelitietoa, vaan osaan eristää puheesta ne tärkeimmät kohdat.

Itselleni ainakaan ensimmäinen vuosi ei tuottanut pettymystä, kuten jo aikaisemmin olen blogiin kirjoittanut. Olenkin kannustanut fuksejani osallistumaan kaikkialle – ikinä ei voi tietää mihin saattaa tykästyä! Ensimmäistä vuotta aloittaessani en ainakaan itse olisi uskonut päätyväni puoli vuotta myöhemmin ainejärjestöni hallituksen varapuheenjohtajaksi. Minä, ensimmäisen vuoden opiskelija! Reilu puoli vuotta hallituspestistäni on jo ohi, enkä voi sanoa katuneeni päätöstä heittäytyä ja lähteä ehdolle, koska se palkittiin!

Tänä syksynä on ollut hauskaa olla järjestelemässä hallituksen kanssa tempauksia uusille opiskelijoille. Olemme pitäneet niin illanistujaisia kuin saunailtoja, sekä muita tapahtumia. Viime viikolla fuksit pääsivät menoomme mukaan kunnolla, kun pidimme heille kastajaiset. Kritiikin tapojen mukaan kastajaiset pidetään hyvällä yhteishengellä ja rennolla meiningillä, joka toteutui tänä vuonna erityisen hyvin! Reilusta neljästäkymmenestä opiskelijasta olimme onnistuneet haalimaan mukaan kolmekymmentäviisi, mikä oli mielestäni tosi hyvä saavutus.

Lukukauden alku on siinä mielessä mielenkiintoinen, koska siinä vaiheessa kaikki jaksavat innostua. Talven kuluessa yliopisto hiljenee hieman, eivätkä peli-illat ja pippalot vedä ihan samaa määrää ihmisiä puoleensa kuin nyt syksyllä. Uudet opiskelijat ovat innoissaan kokeilemassa kaikkea, mutta luonnollisesti löytävät mieleisensä asiat syksyn aikana, ja joutuvat karsimaan niistä vähän mieleisimmistä. Vanhan sukupolven opiskelijat jaksavat tulla katsastamaan uuden sukupolven opiskelijat, vaikka eivät ehkä siinä vaiheessa enää niin kovin muissa tapahtumissa kävisivätkään. Syksyn alussa jaksaa vielä itsekin mennä, kun kurssit ovat vasta alkamaisillaan, ja tentit tuntuvat olevan vasta ”silloin joskus.” Note to self: älä jää tuudittautumaan tähän harhakuvaan. Ne tulevat yllättävän pian!

Syksy jatkuu tietysti vielä monien juttujen kanssa, vaikka tahti tässä hieman hidastuukin. Ensi viikonloppuna uudet opiskelijat pääsevät itse tekemään viittansa (meidän versiomme haalareista) ja lokakuun alussa kastajaisista selviytyminen palkitaan Mustien viittojen yössä, jolloin he saavat laittaa ne päällensä.

Kommentoi juttua

Abivuotta ajatellen

Julkaistu 16.7.2014 — Kirjoittaja Tanja Laimi

Tanja Laimi

Syksyä kohti kun mennään ja abivuosi on monella edessä, ajattelin aloittaa sillä, mitä kannattaa abivuotena miettiä pääsykokeita varten. Varsinkin nyt, kun syksyllä jo mahdollisesti aloitetaan kirjoitukset, on tämä teksti mielestäni hyvä lukea. Itse kirjoitin jo kakkosen keväällä, mutta vielä ei ole myöhäistä lukea tämä kirjoitus. Opin nämä tiedot vasta jälkikäteen, ja silloin toivon, että ne olisivat tulleet aikaisemmin. Siinä vaiheessa olin kuitenkin jo ensimmäisen vuoden opiskelija yliopistossa, joten asia ei niin hirveästi jäänyt harmittamaan, onneksi. Ehkä olet jo saanut nämä tiedot opoltasi, mikä on todella hyvä, tai ehkä et, ja sen takia kertaankin niitä täällä.

Tässä tekstissä käyttämäni tiedot olen löytänyt Turun yliopiston valintaoppaasta, joka on erittäin kattava tietopaketti kaikesta, mitä hakijan tarvitsee tietää pääsykokeita varten – niin pääsykoetilanteesta kuin esimerkiksi siitä, kutsutaanko kokeisiin erikseen. Muidenkin korkeakoulujen sivuilta löytyivät ainakin nopean selailun tuloksena hyviä oppaita, joihin kannattaa tutustua jo reilusti etukäteen. Ne lisäävät motivaatiota, mutta samalla myös nostavat itsevarmuutta. Itse ainakin pääsykokeisiin valmistautuessani halusin tietää kaiken mahdollisen asiasta.

Koska uudet oppaat ensi vuoden hakijoille eivät ole vielä saapuneet, ovat tietoni vuoden 2014 hakuoppaista. Ne eivät kuitenkaan yleensä dramaattisesti muutu. Olen jättänyt pois ei niin yleiset kuten kansainvälisen ylioppilastutkinnon pisteytyksen ja kohdistanut aiheeni siihen, mitä suurimman osan abeista pitäisi tietää. Joihinkin oppiaineisiin on myös mahdollista päästä suoraan sisälle ilman valintakoetta ylioppilastodistuksen perusteella.

Sivuan pääsykokeita varmasti pitkin lukukautta blogissa monta kertaa. Ensin kuitenkin puhun taustapisteistä ja siitä, miten ne toimivat. Taustapisteistä voidaan käyttää myös sanaa lähtöpisteet. En voi tähän blogikirjoitukseen iskeä vain yhtä taulukkoa ja kertoa, että näin ne toimivat, vaan kehotan teitä etsimään tietoa siitä omasta oppiaineesta joka kiinnostaa, ja löytämään sen taustapistetaulukon. Niitä kun on laidasta laitaan ja ne eroavat toisistaan oppiaineesta riippuen aika paljon. Aion kuitenkin näyttää esimerkkejä eri aineista ja havainnollistaa asiaa.

Pääideana on kuitenkin se, että ylioppilastulokset merkkaavat oikeasti jotain. Tai siis jotain muutakin kuin sitä, että saatat saada stipendin lakituksessa, tai sukulaisilta hirveästi kehuja hyvästä ylioppilastodistuksesta. Koulumenestyksestä saa yleensä pisteitä niin ammattikorkeakoulussa kuin yliopistossakin, joten lukiota ei kannata mennä ihan lukematta läpi.

Oppiaineesta riippuen tietyt aineet antavat aina pisteitä, ja niiden määrä vaihtelee. Taulukkoja etsiessä ja tutkiessa kannattaa olla tarkkana, sillä esimerkiksi Turun yliopiston humanistisella tiedekunnalla on eri taulukko käytössä kuin historian oppiaineella. Historia kuuluu kyllä humanistiseen tiedekuntaan, joten siinä saattaa keskittyä vahingossa vääriin tietoihin. Varmista siis, että varmasti katsot oman aineesi lähtöpisteitä.

Jos tässä kohtaa alat murehtimaan, että alkupisteesi eivät todellakaan tule riittämään, ei huolta. Yleensä noin puolet kiintiöstä otetaan sisälle pelkän valintakokeen pisteiden mukaan, ja toinen puolisko valintakokeen JA alkupisteiden mukaan. Itse pääsin suoraan valintakokeen pisteillä opiskelemaan. Toisaalta on totta, että kun panostaa sekä valintakokeeseen, että on hyvä ylioppilastodistus, pystyy tuplaamaan mahdollisuutensa päästä yliopistoon.

Otetaan esimerkiksi Turun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan alkupisteet, jotka löytyvät alta.


Lääketieteellinen tiedekunta laskee alkupisteensä tietysti omalla tavallaan. Se painottaa neljää kohtaa:

1.Äidinkieli (suomi tai ruotsi)

2.Vieras kieli (pitkä oppimäärä) tai toinen kotimainen kieli (pitkä tai keskipitkä oppimäärä) – parempi näistä

3.Ainereaali (biologia, kemia tai fysiikka) – parhain näistä

4.Matematiikka (pitkä tai lyhyt oppimäärä) tai mikä tahansa ainereaali tai reaalikoe pois lukien kohdassa kolme jo käytetty reaali.

Pisteet lasketaan ylläolevan taulukon mukaan. Sen avulla pystyy hieman taktikoimaan, ja sen takia olenkin tämän blogikirjoituksen kirjoittanut. Kuten huomaatte, saa lyhyestä matematiikasta vähemmän pisteitä kuin pitkästä. Pitkän matikan C:llä saa jo enemmän pisteitä kuin lyhyen M:llä. Enimmäismäärä pisteitä on 36, johon tarvitaan neljä laudaturia.

Hakijan taustapisteet lasketaan tällöin ylioppilastutkinnon äidinkielen arvosanan ja enintään kolmen muun parhaan kokeen perusteella. Tällöin ne voisivat olla esimerkiksi historia, terveystieto ja ruotsi (pitkänä tai keskipitkänä). Pisteet lasketaan taas taulukon mukaan, ja maksimimäärä pisteitä on 50. Tähän tarvittaisiin neljä laudaturia.

Näiden kahden taustapistetaulukon väliin mahtuu monenlaista taulukkoa. Jokainen oppiaine korostaa tietysti niitä aineita, joita opiskeluissa tullaan tarvitsemaan, kuten esimerkkinä olleesta lääketieteen taulukosta esimerkiksi näimme. Alkupisteet ja niiden maksimimäärät tuntuvat melko utopistisilta varsinkin, jos laudatur-rivi ei aivan siinnä horisontissa. Siitä ei kuitenkaan kannata lannistua kahdesta syystä, joista ensimmäisen on se, että taustapisteiden lisäksi katsotaan myös valintakoetta. Toisaalta maksimipistemäärä ei tarkoita sitä, että kaikki, jotka alkupisteiden avulla pääsevät sisälle, olisivat saaneet niin paljon pisteitä.

Pieni taktikointi on mahdollista alkupisteiden kohdalla. Jos olet epävarma minkä aineen haluat kirjoittaa ylioppilaskokeissa ja sinulla on jo suunnitelma minne hakea yliopiston jälkeen, kannattaa alkupisteet tarkistaa. Joistain aineista kun saa enemmän pisteitä kuin joistain. Kun mietit myös sitä, mihin ajan huvetessa kannattaa panostaa kunnolla, on hyvä katsoa mistä aineesta saa eniten pisteitä. Rajat voivat olla pieniä ja yliopistopaikka voi jäädä pisteestä kiinni.

Alkupisteet ovat hyvä apu abeille, jotka hakevat heti yliopistoon. Kun on kirjoitusurakan mahdollisesti aloittanut jo kakkosen keväällä ja puurtanut vielä viimeisetkin kokeet, ei pääsykokeisiin valmistautuminen ehkä innosta. Toisaalta materiaalit ovat ilmoitettu ehkä jo tammikuussa, joten abi lähtee myöhässä luku-urakkaan. Alkupisteiden avulla ylioppilaskokeisiin panostus ei mene hukkaan, ja sillä pystyy kompensoimaan sitä, että valintakokeet eivät ehkä menneet aivan niin täydellisesti. Monet ystäväni yliopistolta ovat myöntäneet väsyneensä kirjoitusten jälkeen ja kirjoittaneet keskinkertaisen valintakoevastauksen. Yliopiston ovet ovat kuitenkin auenneet valintakokeen ja alkupisteiden yhteismäärällä.

Lähde:

http://www.utu.fi/fi/Opiskelu/haeopiskelijaksi/Sivut/Valintaopas.aspx


Kommentoi juttua