Eximian blogi

Psykologian valintakoe keväällä 2018 oli muodoltaan samanlainen kuin aikaisempinakin vuosina, joten edellisten vuosien vanhojen valintakoetehtävien tekemisestä oli suuri apu valintakokeeseen valmistautuessa. Tehtävät ja koko koe oli hieman helpompi kuin aikaisempina vuosina, mutta hakijamäärät olivat samankaltaiset, joten sisäänpääsy tuskin merkittävästi helpottui viime vuodesta.

Koe koostui viidestä tehtävästä, joissa oli useita alakohtia. Ensimmäisessä tehtävässä mitattiin perustilastomatematiikan hallitsemista ja se muistutti paljon vuoden 2017 tehtävää 1. Runsaan aineiston avulla tuli tehdä erilaisia tilastollisia testejä, jotka eivät itsessään olleet vaikeita, mutta jotka vaativat vankan laskurutiinin. Ellei sujuva laskeminen ollut halussa, tähän tehtävään sai kulumaan helposti paljon aikaa, jolloin oli vaikea ehtiä tehdä kaikkia kokeen tehtäviä. Kokeessa ilmoitetun alustavan painotuksen mukaan tästä tilaston tehtävästä oli luvassa eniten pisteitä suhteessa muihin tilaston tehtäviin.

Kokeen toinen tehtävä oli se kauhulla odotettu yllätystehtävä, johon oli vaikea valmistautua etukäteen ja joka vaati kokeessa esitetyn aineiston omaksumista ja päättelyä tullakseen ratkaistuiksi. Moni ei tätä tehtävää ehtinyt kunnolla tekemään tai ei edes yrittänyt. Tehtävässä kaksi tuli soveltaa annettuja sääntöjä tehtävän aineistoon ja tehdä niiden avulla päätelmiä sekä laskea annettujen yhtälöiden avulla aineistosta puuttuvia arvoja. Tehtävä vaati paljon aivotyötä, mutta vain vähän kynän heiluttelua ja laskimen näpyttelyä.

Kolmas tehtävä oli helpon puoleinen. Tehtävä käsitteli todennäköisyyttä useammasta eri näkökulmasta, mutta tehtävien ratkaisemiseksi ei tarvinnut laittaa aivojaan niin koville kuin esimerkiksi edellisen kevään ehdollisen todennäköisyyden tehtävässä. Tänä keväänä todennäköisyyslaskennan heikommin hallitseva saattoi siis päästä helpommalla ja saada paremmat pisteet kuin aikaisempina vuosina, kokeen painottuessa selvästi päättelyyn ja tilastomatematiikkaan.

Kokeen neljäs tehtävä oli valintakoeartikkeleihin perustuva monivalintatehtävä. Yhteisvalinnan kokeessa monivalinnat ovat osalle kokeen helpoin ja toisille hankalin osuus. Tehtävissä voi useampi kohta olla oikein ja kaikki oikeat vaihtoehdot on löydettävä, mikä tuo omat haasteensa. Monivalintojen koetaan vaikeutuneen etenkin viime vuosien kokeissa. Tänä keväänä tärkeää oli muistaa keskeisimmät tutkimustulokset, asioiden keskinäisiä yhteyksiä ja artikkeleissa esitettyjä käsitteitä ja merkityksiä, mutta esimerkiksi yksittäisiä lukuarvoja tai prosenttiosuuksia ei tarvinnut muistaa. Artikkelit tuli siis osata hyvin ja tarkasti sekä ymmärtää niiden taustat, tulokset ja johtopäätökset, mutta pikkutarkkoja yksityiskohtia ei tarvinnut opetella ulkoa.

Viides ja viimeinen tehtävä oli perinteistäkin perinteisempi loogisen päättelyn tehtävä. Tehtävänannossa annettiin sukuniemien alkukirjaimia, etunimien alkukirjaimia, soittimia, lukioaineita ja niin edelleen ja nämä tuli yhdistää oikein toisiinsa annettujen vihjeiden perusteella. Taulukoimisesta oli tehtävää ratkaistaessa iso apu ja sen avulla tehtävän saikin ratkaistua pienen pähkäilyn jälkeen. Tämä loogisen päättelyn tehtävä oli helpompi ja nopeampi tehdä kuin monena aikaisempana vuonna. Toisaalta tehtävässä syntyi helposti kaikki tai ei mitään tilanne, jossa joko sait vain muutaman helpoimman vihjeen paikalleen ja jäit jumiin tai sitten pääsit ongelmakohdasta yli ja ratkaisit koko tehtävän. Tehtävästä siis sai joko hyvin vähän tai hyvin paljon pisteitä.

Kaiken kaikkiaan kevään 2018 psykologian yhteisvalinnan valintakoe ei tuonut suuria yllätyksiä, mutta vaati edellisten vuosien tapaan vankkaa laskurutiinia, tilastollisen ja matemaattisen tiedon soveltamista, päättelyä ja aineistoartikkelien sisältöjen hyvää hallintaa.

Oikein paljon onnea kaikille psykologialle hakeneille, toivottavasti opintopolusta kantautuu pian hyviä uutisia!

Kommentoi juttua

Sekä fysiikan, että biologian osiota vuonna 2018 on pidetty keskimääräistä helpompana mutta niin en kommentoisi kemian tehtäviä – haastavuudeltaan osio oli kemian osalta tavanomainen. Tänä vuonna tehtäviä oli paljon, niin kemiassa kuin ylipäätänsä! Kemiassa monivalintojen lisäksi oli tehtävä 2 sekä tehtävät 10-13.

Monivalintojen ensimmäinen osio (osio A) oli kemian oppimäärään liittyviä kysymyksiä ja niitä oliaikaisemmiltakin vuosilta tuttu määrä, 20 kpl.Noin puolet kysymyksistä oli perustasoisia, joissa kysyttiin esimerkiksi elektronikonfiguraatioita, hapetuslukuja sekä pH:ta. Osa kysymyksistä oli huomattavasti soveltavampia, piti esimerkiksi miettiä ilmiöiden endotermisyyttä. Vaikeustasoa kysymyksissä oli nostettu kysymyksen asettelulla Kysymyksissä esiintyi myös biokemiallisia molekyylejä, mikä testasi kokelaan yksityiskohtien hallintaa.

Tehtävä 2 oli suoraviivainen ja yllätyksetön orgaanisen kemian tehtävä, mikä näkyi pisteytyksessä: väärästä vastauksesta koko vastaus meni nollille ja yhteensäkään pisteitä olijaossa vain 12. Pistemäärä on tosiaankin vain - täytettävänä oli kuitenkin 81 kohdan lomake! Yhdellä tehtävällä pystyttiin testaamaan varsin monipuolisesti ja kattavasti orgaanisen kemian osaamista.

Tehtävässä 10 oleva reaktio on tuttu jokaisesta oppikirjasta, tosin sitä ei ole välttämättä kuvitettu kirjoissa. A-kohdassa prosenttilaskut eri muodoille kokonaiskonsentraatiosta ovat teknisesti hyvin helppoja. Myös b-kohdan kysymys ominaiskierrosta oli helppo, tosin aiheen painoarvo lukion opetussuunnitelmassa sekä myös oppikirjoissa(ja luultavasti myös opetuksessa) on vähäinen. C-kohdan kysymys hydrolyysistä on vaikeahko, mutta tyypiltään tavanomainen: molekyyli tuli myös piirtää vastaukseen. Jokaisesta kohdasta sai 4pistettä, yhteensä siis 12.

Tehtävä 11 oli ennen kaikkea soveltava tehtävä, jossa piti osata seuloa käytettyjen aminohappojen listasta aromaattiset aminohapot sekä ymmärtää entsyymien toimintaperiaate. Oleellista oli myös huomioida, että vapaa aminohappopää on tapana piirtää vasemmalle. Peptidiketjusta oli tosin malli tehtävänannon yhteydessä, joten ulkoa sitä ei varsinaisesti tarvinnut muistaa. Tehtävätyyppinä tällaista ei aiemmin ole ollut ja siksi tehtävä on ollut aikapaineisessa koetilanteessa haastava. Pisteitä oli jaossa runsaasti: 16!

Tehtävä 12 oli perinteinen, pitkähkö, kaksivaiheinen titraustehtävä, joka jo tehtävätyyppinä on varsin virheherkkä sen pituuden takia. Pisteitä oli jaossa 11.

Tehtävä 13 puolestaan testasi kaavan piirtämistaitoja, joita viime vuosina on ollut niukasti. Tällä kertaa systemaattisia nimiä ei käytetty vaan summakaavasta piti päätellä, että kysytyt molekyylit olivat dikarboksyylihappoja. Dikarboksyylihapoista oppikirjat mainitsevat useimmiten vain oksaalihapon. Pisteitä tehtävästä oli mahdollista saada 8.

Yllättävää tänä vuonna oli ehkäpä se, että kahdessa tehtävässä vastaus oli piirretty molekyyli. Jälleen kemian osuus painottui orgaaniseen kemiaan pidempien tehtävien osalta.

Kommentoi juttua

Vuoden 2018 pääsykokeen fysiikan osuus oli tehtävineen ja aihealueineen melko samanlainen kuin aikaisempinakin vuosina. Esimerkiksi tehtävässä 15 käsiteltiin äänen intensiteettiä ja tehtävässä 17 radioaktiivisuutta, kummatkin toistuvia teemoja pääsykokeissa. Osa tehtävistä vaati selvää oivalluskykyä. Viime vuoden laskinuudistus näkyi pääsykokeessa, sillä esimerkiksi tehtävissä 14, 18 ja 19 ei ollut annettu lainkaan numeroarvoja, jolloin tehtävissä täytyi työskennellä pelkästään kirjainten avulla. Muutamissa tehtävissä tuli tarpeeseen myös liitteenä olleet sin (x) - ja  lg(x) -taulukot. Pääsykokeeseen ei ollut luvattu kaavakokoelmaa, mutta onneksi sellainenkin pääsykokeen liitteistä löytyi. Monivalinnat liittyivät melko tasaisesti eri fysiikan kursseihin, ja tuttuun tapaan osa monivalinnoista vaati kirjatietoa.

Yleisesti ottaen kokelaalla on ollut hyvät mahdollisuudet saada paljon pisteitä fysiikan osuudesta, jos hän on vain ratkonut ahkerasti aiempien vuosien pääsykoetehtäviä ja panostanut myös haastavampiin tehtäviin. Alla on kommentoitu tarkemmin tehtäviä 14-19.

Tehtävä 14 oli hyvin klassinen tehtävä, jossa elektroni kulkee homogeenisen sähkö- ja magneettikentän läpi. Tehtävän a)-kohdassa tuli päätellä ja perustella, mitä polkua pitkin elektroni kulkee, kun sähköisen voiman suuruus on pienempi kuin magneettisen voiman suuruus. Magneettisen voiman suunta tuli päätellä oikean käden säännön avulla, jolloin oikeaksi poluksi paljastui p3. Tehtävän b)-kohdassa tuli johtaa sellainen elektronin nopeuden suuruus, jotta elektroni kulkee suoraan kenttien läpi. Oikea vastaus v= E/ B löytyy lähes jokaisesta lukion sähkömagnetismin kurssin kirjasta. Lisäksi tuli määrittää elektronin varauksen ja massan suhde, kun on käytetty kiihdytysjännitettä U. Tässä tarvittiin työperiaatetta, ja vastaus tuli antaa kirjainmuodossa, sillä suureiden numeroarvoja ei ollut annettu.

Tehtävä 15 oli melko perinteinen valintakoetehtävä, jossa piti ratkaista äänen suurin mahdollinen intensiteettitaso. Äänen intensiteetille oli kuitenkin annettu kaava


missä Δp oli suurimman ja pienimmän ilmanpaineen erotus, Zs akustinen impedanssi, ρ ilman tiheys ja v äänen nopeus ilmassa. Tehtävässä oli kerrottu, että vallitseva ilmanpaine on 100 kPa, jolloin tämä toimii paineen perustasona. Paineen pienin arvo on siis 0 kPa ja suurin 200 kPa, joten Δρ= 200 kPa. Luultavasti monella kokelaalla on ollut houkutus käyttää väärä arvoa Δρ= 100 kPa. Jotta suurimman intensiteettitason numeerisen arvon sai laskettua kaavalla


täytyi kokelaan hallita kymmenpotensseilla laskeminen ja osata käyttää logaritmin laskusääntöjä, jotta logaritmin arvon sai katsottua liitteenä olleesta logaritmitaulukosta (taulukossa oli listattu kymmenkantaiset logaritmit vain luvuille 0,01;0,02…0,99;1,00).

Tehtävä 16 oli sinänsä haasteellinen, sillä tässä piti muistaa käyttää valaistusvoimakkuuden kaavaa


missä on valovirta ja A tasaisesti valaistu pinta-ala. Jos kaavaa ei muistanut ulkoa, niin se löytyi kaavaliitteestä. Tehtävän a)-kohdassa piti oivaltaa, että valo jakautuu tasaisesti puolipallon pinnalle. Tehtävän b)-kohdassa taas piti osata kirjoittaa verranto ja havaita, että valovirta pysyy vakiona. Näitä käyttämällä sai ratkaistua linssin etäisyyden työtasosta, jotta vaadittava valaistusvoimakkuus saavutettiin.

Tehtävä 17 oli perinteinen radioaktiivisuuden tehtävä. Tehtävä on tuskin tuottanut kokelaalle vaikeuksia, jos hän on vain ahkerasti ratkonut aikaisempien vuosien radioaktiivisuutta käsitteleviä pääsykoetehtäviä.

Tehtävä 18 oli mekaniikan tehtävä, jossa tarvittiin ympyräliikkeen ja vaakasuoran heittoliikkeen tuntemusta. Tehtävässä piti ratkaista lelun vaakasuora lentomatka. Tehtävässä ei kuitenkaan ollut annettu numeroarvoja, joten vastaus tuli antaa kirjainmuodossa. Keskeistä oli ratkaista ensiksi lelun ratanopeus annettujen suureiden avulla, ja tämän jälkeen käyttää ratkaistua nopeutta vaakasuoran heiton lähtönopeutena, kun naru katkeaa. Pelkillä kirjaimilla työskentely on saattanut tuottaa kokelaassa epävarmuutta, jos hän on tottunut laskemaan numeerisia väliarvoja.

Huomautus. Pääsääntöisesti fysiikan tehtävissä on hyvän tavan mukaista ratkaista aina kysytty suure kirjainmuodossa ja vasta lopussa sijoittaa numeroarvot (tästä voi poiketa, jos ratkaisu selkiytyy väliarvojen avulla). Jos kokelas on tätä hyvää tapaa noudattanut, niin numeroarvottomat tehtävät eivät todennäköisesti tuota vaikeuksia. Jos kokelas on taas tottunut laskemaan useitanumeerisia välituloksia, niin tästä tavasta olisi syytä opetella pois.

Tehtävä 19 käsitteli Newtonin toista lakia ja liikemäärän säilymistä. Tehtävässä oli annettu Newtonin toinen laki muodossa


josta piti a)-kohdassa johtaa yhtälö vakiomassaisen kappaleen tapauksessa. Johto on hyvin lyhyt:


jossa lähinnä täytyy osata ottaa vakiomassa m ulos muutoksesta ja havaita, että kiihtyvyys on nopeuden muutos aikayksikössä.

Tehtävän b)-kohta saattoi olla huomattavan haasteellinen, jos kokelas ei ole nähnyt liikemäärän säilymisen todistusta aikaisemmin. Monella kokelaalla onkin todennäköisesti ollut vaikeuksia, kuinka tehtävässä lähdetään edes liikkeelle. Itse todistus b)-kohdassa on kuitenkin melko lyhyt: Merkitään kappaleiden 1 ja 2 liikemääriä, jolloin systeemin kokonaisliikemäärä on . Nyt jos kappale 2 vaikuttaa kappaleeseen 1 voimalla ja kappale 1 vaikuttaa kappaleeseen 2 voimalla niin Newtonin kolmannen lain nojalla ja siten


 

Siisn muutos ajan suhteen on nolla. Koska pysyy vakiona ajan funktiona, niin systeemin kokonaisliikemäärä säilyy.

Huomautus. Tarkalleen ottaen ajatellaan infinitesimaalisen pieneksi aikaintervalliksi dt. Tällöin Newtonin toinen laki on muotoa


missä siis oikealla puolella on vektoriarvoisen funktion aikaderivaatta. Jos törmäävien kappaleiden muodostamaan systeemiin ei vaikuta ulkoisia voimia, niin vastaavasti saadaan johdettua (kuten yllä)


jolloin pysyy vakiona ajan funktiona. Tehtävässä on kuitenkin käytetty aikaintervallia , sillä vektoriarvoisten funktioiden derivointi ei kuulu lukion oppimäärään.


Kommentoi juttua

Lääketieteen valintakokeen 2018 analyysi, biologian osa-alue


Yleisesti biologian tehtävistä valintakokeessa

Valintakokeessa 2018 laajamittainen aineisto puuttui kuten vuonna 2017. Tämä on poikkeama klassisesta aiempien vuosien pääsykoelinjasta. Biologian tehtävät olivat tänä vuonna selkeä läpileikkaus koko lukion oppimäärästä ja vaati myös erinomaista ekologisen tiedon hallintaa. Hakijan tuli siis hallita koko lukion biologian oppimäärä huolella. Biologian tehtävissä oli tänä vuonna erittäin selkeät tehtävänannot sekä pisteytysohjeet (myös miinuspisteiden osalta) jota oli myös helppo noudattaa. Tehtävänantoa tarkasti noudattamalla oli tänä vuonna helppoa välttää ns. turhat pistemenetykset.

Biologian osuuden tehtävät olivat selkeästi helpompia kuin aiempina vuosina, joten biologian osuudesta tullaan näkemään korkeita pistemääriä. Tehtävät mittasivat syy-seuraussuhteiden pohtimista (mehiläistehtävä) sekä täsmällistä nippelitiedon hallintaa ja ulkoa muistamista (esim. hormonitehtävä). Tehtävät olivat sisällöltään ja tehtävätyypeiltään klassisia valintakoetehtäviä. Tehtävät olivat tehtävää 9 lukuun ottamatta lyhyitä ja vaativat lyhyen, yhden tai muutaman sanan mittaisen vastauksen. Muihin vuosiin nähden tehtävissä painottui aiempaa vahvempi ekologian osaaminen, sillä tehtävät 4 että 9 olivat puhtaita ekologian tehtäviä (BI3). Fysiologian tehtävien teemana oli selkeästi ihmisen keskeiset säätelyjärjestelmät (hormonit, hermosto, hermosolun toiminta ja immuunipuolustusjärjestelmä).

TEHTÄVÄ 1, osio b

Tehtävä 1 oli kaikilta osiltaan klassinen monivalintatehtävä sekä tehtäviltä että pisteytyksiltään ja kaikkien tehtävien kesken pistemäärä jakautui tasaisesti (20p/osio, 1 oikea väittämä/kohta). Tämän tyyppisessä tehtävässä oli olennaista vastaustekniikan hallinnassa, että hakija jättää epäselvän tai epävarman osion tehtävästä tyhjäksi (tyhjä vastaus 0 p, väärä vastaus -0,5p). Hakija ei kuitenkaan voinut jäädä tehtävässä miinuspisteille vaan alin pistemäärä oli 0p.

Monivalintatehtävän väittämät olivat useiden valmennuskurssiopettajien näkemyksen mukaan helpompia, selkeämpiä ja lähempänä lukion oppimäärässä käsiteltyä tietoa kuin aiempina vuosina. Väittämävaihtoehdot poikkesivat toisistaan enemmän kuin aiempina vuosina, joten väittämät olivat joko selkeästi oikein tai väärin. Monivalintakysymysten tehtävät painottuivat voimakkaasti biologian kursseihin 2, 4 ja 5 ollen kuitenkin läpileikkaus koko lukion oppimäärästä.

Tehtävä 3 ja 4

Tehtävät 3 (BI4) ja 4 (BI3) olivat oikein klassisia lääketieteen pääsykokeen aiheita sekä selkeitä tehtäviä. Tehtävät 3 ja 4 olivat kuitenkin erittäin selkeitä ja vaativat tarkkaa muistamista valkosolutyyppien sekä ympäristömyrkkyjen ominaisuuksista. Tehtävissä oli selkeä tehtävänanto ja pisteytys. Jokainen tehtävissä annettu ominaisuus voi sopia useaan valkosolutyyppiin (t. 3) sekä ympäristömyrkkyyn (t. 4), joten kaikki vaadittavat vastausvaihtoehdot on oltava merkittynä/piste. Ylimääräisten tai puuttuvien valintojen kohdalla saa 0p/kohta.

Tehtävä 5

A-kohdassa hakijan tuli kirjoittaa kaikki mahdolliset veriryhmä- (ABO) ja rhesusveriryhmätekijätyypit (Rh+ tai Rh-) fenotyyppeinä, jotka voivat vastaanottaa tehtävänannossa esitettyjen henkilöiden verta. Hakijan tuli siis muistaa, että Rh- on väistyvä ominaisuus ja että reesustekijää merkitään kirjaimella D (D-antigeeni on punasolun pinnalla) d (ei antigeeniä). Pisteytys: 0,5p/ oikea fenotyyppiyhdistelmä (esim. A RH+) ja virheellisesti merkitystä fenotyyppimerkinnästä -0,5p (esim. AA Rh+ tai A DD). Hakijan tuli olla siis tarkka fenotyyppienkirjoittamisesta.

Tehtävänannossa B vaadittiin luettelemaan hyytymisen kannalta tärkeimmät fraktiot, joten vastausvaatimus oli lyhyt ja luettelomainen. Käytännössä 1p/ seuraavat vastaukset:
hyytymistekijät/proteiinit/fibrinogeeni (1p joku näistä kolmesta termistä), kalsiumionit (1p), entsyymit (1p).

Tehtävä 6

Erittäin selkeä ja yksioikoinen tehtävä, jossa riitti vastaukseksi oikea hormoni ja oikea erityspaikka. Tehtävässä mitattiin hakijan hyvää endokriinisten rauhasten ja hormonien hallintaa. Kysyttävät hormonit olivat ihmisen kannalta hyvin keskeisiäelintoimintoja, energia-aineenvaihduntaa ja kasvua sääteleviä hormoneja, jotka esitellään useassa kappaleessa ihmisbiologiassa.

Puolet kaikista vaadituista hormoneista kuuluivat aivolisäkkeen tai hypotalamuksen hormoneihin eli ja yli puolet hormoneista kuuluivat väliaivojen tuottamiin hormoneihin. Aivojen hormonitoiminta ja rakenteet ja elimistön ylimmät hormonaaliset säätelyelimet oli siis osattava hyvin. Pisteytys: 1p/oikea rivi (eli oikein nimetty hormoni ja erityspaikka). Pisteytyksen kannalta vastauksessa ei riitä vain aivolisäke mainittuna, vaan hakijan oli osattava eritellä aivolisäkkeen etu- ja takalohkon hormonit oikein.

Tehtävä 7

Aivojen osa-alueet ja hermosto. Selkeä ja simppeli ja lyhyt tehtävä; vaadittiin nimeämään anatominen rakenne (7a-c) ja sen toiminnallinen tehtävä (7c). Tyypillinen pääsykokeen tehtävätyyppi: ”nimeä rakenne ja sen toiminta”.

Tehtävä 8

Tyypillinen pääsykokeen tehtävätyyppi: ”nimeä rakenne”. Valintakokeen laatijat eivät ole avanneet tehtävän pisteytyksen logiikkaa hyvän vastauksen piirteissä. Tehtävässä tuli nimetä 7 selkäytimen ja lihaksen hermotukseen liittyvää rakennetta mutta tehtävästä saa 10 pistettä. Normaalisti tällainen tehtävä pisteytetään 1p/kohta, joten tehtävän lopullinen pisteytys jää epäselväksi (nyt n. 1,43p/kohta, jos kohtien pisteytystä ei ole painotettu).

Asetyylikoliini (kuvassa numeroitu kohta 7) on kuitenkin mainittu hermolihasliitoksen välittäjäaineena oppikirjojen tekstissä (mm. BIOS4), joten asetyylikoliini on oltava mainittuna. Vastauksessa ei oletettavasti saa pistettä pelkästä välittäjäaineesta.

Tehtävä 9

Tehtävä 9 oli erinomainen soveltava ekologinen tehtävä. Ekologian tehtävässä oli jaossa paljon pisteitä (12 p) muihin tehtäviin verrattuna. Vain monivalinnoista ja hormonitehtävästä (t. 6) sai enemmän pisteitä. Tehtävänannossa ei kuitenkaan vaadittu esseetä vaan pyydettiin luettelemaan kuusi merkittävää seurausta yhdyskuntamehiläisen häviämisestä, joten tässä tehtävässä oli melko helpot pisteet jaossa hyvin lyhyellä vastauksella. Hyvän vastauksen piirteissä oli lueteltuna 6 erittäin merkittävää seurausta, mutta seurauksia on todellisuudessa paljon enemmän kuin mallivastaukseen oli merkitty (mm. taloushyötykasvien pölyttämisen lakkaamisesta seuraa merkittävät taloudelliset tappiot ja pahimmillaan ruokapula). Pisteytys: 2p/mainittu seuraus.

Kommentoi juttua

Apua, pitääkö kaikki osata ulkoa?

Kevään artikkelit on julkaistu ja moni on jo varmasti päässytkin lueskelemaan artikkeleita. Tässä tekstissä ajattelin kertoa vähän omia ajatuksiani siitä, miten artikkeleita voi lähestyä ja miten saada niistä kaikki irti.

Ensinnäkin haluan nostaa esiin vertaistuen ja yhdessä opiskelemisen voiman. Muut eivät ole vain kilpailijoitasi, vaan olette myös samassa tilanteessa ja siten suosittelen lämpimästi hyödyntämään perustamaan lukupiirejä ja keskustelemaan hankalista kohdista yhdessä. Itse havaitsin hyödylliseksi tehdä yhdessä muistiinpanoja ja jakaa ne sähköisesti. Tätä on jatkettu myös yliopiston puolella tenttikirjojen kanssa!

Muistiinpanojakin tehdessä saattaa tulla olo, että kaikki täytyisi suluissa oleviatunnuslukuja myöten opetella ulkoa. Tärkeintä on kuitenkin oman kokemukseni mukaan hahmottaa kokonaisuus, johon sitten liittää yksityiskohtia. Listasin aluksi kaikkien artikkelien nimet ja opettelin ne ulkoa. Näin loin tavallaan sisällysluettelon mieleeni. Ennen tekstin lukemista voi miettiä, mitä tietää aiheesta ennakolta tai mitä mielikuvia herää, jolloin aiemmat tiedot aiheesta aktivoituvat. Varsinaisen tekstin lukemisen voi sitten vaikka aloitella painamalla mieleen väliotsikot sekä tarkastelemalla kuvia. Tämän jälkeen on mukava lähteä lukemaan itse tekstiä, kun jo vähän tietää mitä tuleman pitää. Tämä voi tuntua turhauttavalta, mutta on itselleni yksi nopeimmista keinoista oppia asioita ja silloin hahmottaa helpommin asiakokonaisuuksia, eikä artikkeli tunnu kasalta ulkoa-opeteltavia yksityiskohtia vaan tekstit kuuluvat aina johonkin lokeroon eli otsikon alle. Hyvin jäsennelty tieto tallentuukin pitkäkestoiseen muistiin paremmin.

Asiat liittyvät usein toisiinsa ja itseäni auttoi seuraavan kysymyksen pohtiminen: ”Mitä artikkelin kirjoittajat haluaa tekstillään sanoa?” Tällöin on ehkä helpompi hahmottaa olennainen. Yhteyksiä asioiden väleillä voi selkeyttää myös erilaisin ajatus- ja
käsitekartoin. Tämäntapaiset tietoa muokkaavat tekniikat ovat tehokkaampia kuin tiedon toistaminen esimerkiksi mekaanisesti alleviivaamalla, vaikka itse ainakin tykkään myös sitä
tehdä. Eri tekniikoita kannattaa kokeilla ja eri ihmiset hyötyvät erilaisista oppimistavoista: omalla kohdallani ääneen lukeminen ja sivujen laitoihin piirtely toimivat myös. Kovin pitkiä sanatarkkoja muistiinpanoja en taas suosittele tekemään. On silti hyvin yksilöllistä, mitkä opiskelustrategiat tuntuvat omalla kohdalla hyviltä ja kannattaakin yhdistellä erilaisia tapoja.

Itsensä testaaminen on yksi hyvin tehokkaaksi todettu oppimistekniikka. Valmennuskurssilla harjoituskokeiden ja testien avulla näkee oman taitotasonsa ja asiat, joita olisi mahdollisesti hyvä vielä tarkistamassa materiaalista. Samaa ideaa voi hyödyntää
myös artikkeleita lukiessa: Pysähdy esimerkiksi ennen seuraavaa väliotsikkoa palauttamaan mieleen, mitä edeltävässä tekstiosioissa sanottiin. Jos et muista jotain keskeistä, voit palata lukemaan kyseisen asian ja toistaa tätä, kunnes keskeiset asiat ovat
hallussa. Tämän kautta myös yksityiskohdat saa muistiin. 

Luettavaa on reilusti ja pääsykoerupeama pitkä, joten pienten taukojen pitäminen lukemisen välissä pitää vireystilan kohdillaan. Jalottele vaikka käymällä hakemassa vaikkapa lasillinen vettä. Riittävä uni ja lepo ovat myös äärimmäisen tärkeitä: väsyneenä on hankalampaa monesti keskittyä. 

Motivaatiosta huolehtiminen on myös olennaista: sinulla on täydet mahdollisuudet onnistua! Itse luin kaikki artikkelit kertaalleen läpi ja eikä kertaamiselle jäänyt aikaa. Suosittelenkin lukemaan artikkelit useamman kerran, mutta kannattaa muistaa, ettei tärkeintä ole opiskeluun käytetty aika vaan laatu. Kun luet, keskity satasella, mutta illalla viimeistään pidä breikkiä ja lähde vaikka lenkille korvanapit korvissa musaa kuunnellen.

Hurjasti tsemppiä!

Anni Kapulainen, psykologian tutor

Kommentoi juttua

Aineistot haltuun - miten?

Julkaistu 27.3.2018 — Kirjoittaja Oona Kantele

Toisin kuin useissa muissa kokeissa tai tenteissä, psykologian valintakokeen aineisto-osuudessa menestymisessä keskeinen rooli on etenkin yksityiskohtien hallitsemisella, sillä koe on monivalintaa, joka pyrkii erottelemaan hakijoita toisistaan. Keskeistä on poimia tekstistä etenkin tutkimustuloksia ja tutkimuksessa havaittuja löydöksiä. Mitä ilmiöstä tiedetään artikkelin perusteella? Mitä haasteita tutkimuksessa on? Mitä yhteyksiä tutkimuksella on muihin artikkelissa esitettyihin tutkimuksiin? Mitä eri ilmiöiden yleisyydestä tai mahdollisuuksista voidaan sanoa artikkelin perusteella?

Kun hain ensimmäistä kertaa opiskelemaan psykologiaa, olin niin kauhuissani tilastomatematiikan vaikeudesta, että aliarvioin artikkeleihin perehtymiseen tarvittavan ajan ja vaivan. Aloitin niiden lukemisen liian myöhään, en syventynyt niihin tarpeeksi ja keskityin vain kokonaiskuvan hahmottamiseen. No, sinä vuonna en sitten päässytkään sisälle. Silloin harmitti vietävästi. Mutta se hyöty epäonnistumisestani oli, että seuraavana vuonna tiesin paremmin, miten valmistautua artikkelien lukemiseen. Ja nyt aion jakaa parhaat vinkkini myös teille – mitä niitä enää hilloamaan. 😊

Eräs vinkki, jota olen yrittänyt painottaa myös omille tutoroitavilleni, on se, miten kannattaa pyrkiä hallitsemaan tilasto-osuus ennen artikkelien ilmestymistä, sillä artikkelien ilmestymisen jälkeinen aika kuluu tosi tehokkaasti myös niihin paneutuessa. Kun toisen kerran pyrin hakemaan opiskelemaan psykologiaa, olin itsekin paremmin valmistautunut artikkeleihin syventymiseen niin ajallisesti kuin teknisesti. Muistan joka aamu ennen töitä pyöräilleeni kirjaston lukusaliin printatut artikkelit repussani tekemään alleviivauksia, omia muistiinpanoja ja liimaamaan niihin erilaisia post-it lappuja. Pyrin yhden päivän aikana perehtymään aina samoja asioita käsitteleviin artikkeleihin, jotta saisin laajemman kuvan aiheesta, ja osaisin ehkä sitoa artikkelien sisältöä toisiinsa. Ensimmäisellä lukukerralla luin artikkelin vain läpi, jotta tietäisin paremmin, mitä se koskee. Toisella lukukerralla alleviivasin keskeisiä asiasisältöjä kohdistaakseni huomioni tarkemmin niihin. Samalla yritin mielessäni selittää tekstin asiaa itselleni – mitä tämä taulukko tarkoittaa? Ymmärränkö käytetyt käsitteet? Mitä tästä asiasta mainittiin aiemmin tekstissä? Muistan väkertäneeni myös käsitekarttoja, kirjallisia muistiinpanoja ja kysymyksiä, joiden avulla kertasin lukemaani säännöllisesti.

Yksityiskohtiin perehtyminen on sinällään hankalaa, koska niitä on niin paljon, ja on mahdotonta tietää etukäteen, mitä valintakokeessa kysytään. Kuitenkin yksi neuvo, joka itse auttoi minua valintakokeeseen valmistautumisessa, oli se, että artikkeleita lukiessa kannattaa kiinnittää erityisesti huomiota artikkelissa käytettäviin käsitteisiin ja siihen, onko ne ymmärtänyt oikein. Psykologian artikkeleissa vilisee useita ammattislangiin kuuluvia sanoja, joita ei välttämättä ole edes artikkelissa sen kummemmin selvennetty. Mikäli jokin termi ei siis artikkelin perusteella aukea, niin on erittäin suositeltavaa hankkia omatoimisesti lisätietoa siitä. Toinen asia, johon kannattaa fokusoida omaa opiskeluaan, on artikkelissa mainittuihin tutkimustuloksiin paneutuminen. Psykologia on tiede, joka perustuu tutkimuksiin ja niinpä kaikkein mielenkiintoisimmat ja psykologiaa tieteenä eniten kehittävimmät löydökset tuodaan esiin nimenomaan tutkimustuloksissa. Tutkimusartikkelien pohdinnassa kannattaa puolestaan kiinnittää huomiota etenkin seuraaviin asioihin: Miten tämä tutkimus on suhteessa aiempaan tutkimukseen? Tuoko tutkimus esiin jotain uutta? Miten tämä tutkimus lisää tietoamme ilmiöstä? Onko tutkimuksessa jotain rajoituksia? Onko tutkimustuloksissa eroavaisuuksia eri ryhmistä riippuen? Huojentavaa onkin se, että vaikka artikkelin aihe muuttuisi, niiden rakenne säilyy usein suurin piirtein samanlaisena.

 

Tsemppiä kaikille luku-urakkaan!

-Siiri

Kommentoi juttua

Opiskelutekniikoiden kompastuskiviä

Julkaistu 22.3.2018 — Kirjoittaja Opintoguru

Usein kysytään, miksi valintakokeet ovat niin vaikeita. Ehkäpä suurin syy tähän on se, että hakijoita eri koulutusaloille on paljon ja toisaalta sisään voidaan ottaa vain rajallinen määrä opiskelijoita. Näin ollen valintakokeen täytyy osata erotella hakijoita toisistaan. Niinpä valintakokeissa usein testataankin hakijan kykyä soveltaa oppimaansa eikä niinkään mekaanista asioiden toistamista paperille. Miten tällaisen syvällisemmän osaamisen hankkiminen on mahdollista?

Valintakokeeseen valmistautumisen tavoitteena on kerryttää laaja osaaminen ja vahva tiedonhallinta opiskeltavasta aihealueesta. Enää ei riitä, että tietää tai osaa jonkin aihealueen, vaan tiedon soveltaminen vaatii aiheen syvempää ymmärtämistä. Tähän liittyy kyky analysoida ja luokitella opittua asiaa, sekä arvioida sen merkitystä eri konteksteissa. Luku-urakassa helposti unohtuu se, miten valintakoekirjallisuuden aiheet ja teemat eivät oikeastaan ole irrallisia ympäröivästä maailmasta. Näitä aiheita ja teemoja voi siis oppia muualtakin kuin valintakoekirjallisuudesta, esimerkiksi sanomalehtiä selailemalla tai dokumentteihin perehtymällä. Omaa oppimista voi syventää perehtymällä ajankohtaisiin ilmiöihin, ja pohtimalla sitä, miten nämä ovat yhteydessä valintakoekirjallisuudessa mainittuihin asioihin. Esimerkiksi taloustiedon käsitteitä voi olla helpompi ymmärtää, kun niihin pääsee tutustumaan käytännössä, selailemalla esimerkiksi talousuutisia. Keskeistä on pohtia, miten tämä valintakoekirjallisuudesta oppimani tieto on sovellettavissa elämän eri alueilla ja miten se liittyy siihen, mitä asiasta jo ennestään tiedän. Opiskeltavasta aihealueesta voi myös keskustella toisten ihmisten kanssa. Toiset voivat tarjota sellaisia näkökulmia, joita ei ole tullut ajatelleeksi, ja toisaalta asioiden selittäminen toisille antaa tilaisuuden tutkia, oletko todella ymmärtänyt kyseisen asian. Kyse on tietyllä tavalla siitä, että opettelee katsomaan ja analysoimaan maailmaa läpi valintakoeaineiston lasien läpi.

Joidenkin opiskelustrategioiden tai -tekniikoiden voidaan ajatella edistävän tätä soveltavaa ymmärtämistä paremmin kuin toisten. Omia opiskelustrategioita ja -tekniikoita voi myös kehittää tehokkaampaan suuntaan. Edellisessä blogikirjoituksessani toinkin jo esiin etukäteissuunnittelun ja aikataulutuksen laatimisen tärkeyden. Keskeisessä roolissa näiden ohella on myös omien muistiinpanotekniikoiden ja kertaustekniikoiden kehittäminen. Yksi konkreettinen apukeino oman oppimisen syventämiseen on esimerkiksi oppimispäiväkirjan pitäminen. Oppimispäiväkirjan kirjoittaminen tähtää opiskeltavan aineksen syvempään käsittelyyn. Siinä reflektoidaan omaa oppimisprosessia erilaisin näkökulmin: Mitä jäi epäselväksi? Miten minä käsitän tämän opittavan aineksen? Tärkeää on myös pohtia opitun tiedon merkitystä ja yhteyttä aiemmin opittuun. Ilmiön omin sanoin kuvaaminen ja pyörittäminen mielessä mahdollistaa oppiaineksen syvemmän oppimisen. Mikäli varsinainen kirjoittaminen tuntuu pöhköltä, voi näitä asioita selittää itselleen myös ääneen. Asioiden välisten suhteiden, syiden tai perustelujen selittäminen itselleen on tutkimusten mukaan suhteellisen tehokas opiskelutekniikka.

Esimerkki yleisestä, mutta tutkimuksissa suhteellisen tehottomaksi havaitusta opiskelutekniikasta on alleviivaaminen. Alleviivaaminen ja tekstin uudelleen lukeminen ovat esimerkkejä opiskelustrategioista, jotka eivät vaadi opiskeltavan aineksen syvempää prosessointia. Alleviivauksen on tutkimuksen mukaan ajateltu myös vievän aikaa tehokkaampien opiskelustrategioiden käytöltä. Sen sijaan käsitekartan avulla voidaan muun muassa hahmotella asioiden välisiä suhteita. Käsitekartan teko vaatii asian ymmärtämistä ja sen suhteuttamista muihin teemoihin, ja siksi sitä voidaan pitää tehokkaana muistiinpanovälineenä. Muistiinpanojen kirjoittaminen suoraan kirjasta puolestaan ei vaadi samanlaista ymmärtämistä, vaan tällöin tietoa ikään kuin kopioidaan paikasta toiseen. Tällöin ei myöskään kytketä uutta asiaa jo keräytyneeseen tietopohjaamme. Sen sijaan omin sanoin kirjoitetut muistiinpanot vaativat jo jonkin verran asian prosessointia ja jäsentelyä mielessä. Myös omien kertauskysymysten kokoaminen ja välikokeiden tekeminen on tehokas tapa prosessoida luettua materiaalia ja pysyä kartalla omasta osaamisestaan.

Tärkeintä on muistaa, että meillä jokaisella on omanlaiset tavat opiskella ja oppia. Kaikki tekniikat eivät toimi yhtä tehokkaasti jokaiselle, mutta uusia tapoja on kuitenkin suositeltavaa kokeilla ja harjoitella oman opiskelun kehittämiseksi. Vanhoista tavoista voi olla niihin kiintymisen johdosta vaikea luopua, mutta vain kokeilemalla uusia vaihtoehtoja voi tietää, mikä itselle toimii parhaiten. Kannustankin teitä kaikkia tutkiskelemaan ja haastamaan omia opiskelutekniikoitanne ja löytämään itsellenne parhaan tavan oppia ja opiskella.

 

Lukuiloa!

Siiri N.

opintoguru

Kommentoi juttua

7 vinkkiä psykologian valintakokeeseen

Julkaistu 1.3.2018 — Kirjoittaja Oona Kantele

Miten opiskella tehokkaasti psykologian pääsykokeisiin? +7 opiskeluvinkkiä

Luulen, että pari vuotta sitten Googlen hakutulokseni muistuttivat jotakin tällaista: ”Parhaat opiskeluvinkit..., miten opiskella psykologian pääsykokeisiin…, miten opiskella tehokkaasti…, kuinka paljon lukea pääsykokeisiin…”, eikä suotta; tärkeä osa pääsykokeisiin valmistautumista on tieto siitä, kuinka pystyy mahdollisimman tehokkaasti omaksumaan suuren määrän uutta tietoa suhteellisen lyhyessä ajassa. Tällöin kaikki opiskeluvinkit ja -niksit todellakin tulevat tarpeeseen. Ennen itse vinkkeihin siirtymistä, käydään läpi muutama kohta liittyen opiskelun määrään ja laatuun. Vaikka opiskeluniksit ja parhaat tavat oppia saattavat olla jokseenkin yksilöllisiä, ovat opiskelun määrään ja laatuun liittyvät säännönmukaisuudet yhteisiä lähes kaikille.

Ensinnäkin, sama tuttu klisee, ”ei se määrä vaan se laatu”, pätee myös opiskelussa. Sitä, että opiskelu väsyneenä tai keskittymiskyvyttömänä ei tuota hyviä tuloksia, pidetään päivänselvänä faktana – sen sijaan liiallista pänttäämistä ei pidetä, ainakaan pääsykokeissa, aivan yhtä selkeänä faktana tai huonona tapana. Tosiasia kuitenkin on, että jokainen meistä tarvitsee riittävästi lepoa, liikuntaa ja hyvää ravintoa sekä ennen kaikkea muutakin sisältöä elämään jaksaakseen ja suoriutuakseen mahdollisimman hyvin. Lepoa ja lepopäiviä ei voi korostaa liikaa, vaikka sitä uskoisikin pystyvänsä mihin vain ja jaksavansa opiskella pääsykokeisiin 24/7 muutaman kuukauden ajan. Tätä en voi kuitenkaan suositella kenellekään; lukutyylini muistutti tätä hyvin paljon kevään 2016 pääsykokeissa, jolloin opiskelin jopa kymmenen tuntisia päiviä (vieläpä ilman lepopäiviä), käyden lisäksi valmennuskurssilla. Sanomattakin lienee selvää, että tuollainen tahti uuvuttaa kenet tahansa ja tällöin sisäänpääsy pikemminkin vaikeutuu kuin mahdollistuu. Sinä keväänä en myöskään päässyt psykalle.

Kevään 2017 pääsykokeet sen sijaan menivät nappiin ja pääsin opiskelemaan unelma-alaani, psykologiaa, reippain pistein. Miten se onnistui? Ensinnäkin, otin opiksi edellisestä hakukerrasta ja todella painotin levon, liikunnan, ravinnon ja muun elämän merkitystä, vaikka opiskelinkin jälleen hyvin suunnitelmallisesti ja reippaalla tahdilla. Kuitenkin – nyt tulee se tärkeä ero – pidin huolta jaksamisestani: pidin huhtikuussa jopa neljän päivän vapaat putkeen kun tahti alkoi huimata ja tunsin kropassani särkyjä joka paikassa, muistin käydä kävelyllä ja jumpata (erityisesti niitä hartioita ja niskoja), nauttia auringonpaisteesta silloin kun se paistoi, tapasin kavereitani ja joskus jopa saatoin ottaa muutaman lasillisenkin, kävin Pariisin Kevään keikalla ja ennen kaikkea kuuntelin itseäni.

Nyt kun olemme pohtineet ja sisäistäneet (eiks vaan?) laadun ja määrän eroja, voimme siirtyä itse opiskeluvinkkeihin. Kuten jo mainitsin, opiskeluvinkit ovat yksilöllisempiä kuin edellä mainitut laadun ja määrän käsitteet, mutta kuitenkin joitakin yleisempiäkin vinkkejä on.

1. Laadi lukusuunnitelma – tämä on levon lisäksi toinen asia, jota ei voi painottaa liikaa! Realistinen ja hieman höllempi lukusuunnitelma, jossa on varaa pitää esimerkiksi sairastumisen tai oman jaksamisen kannalta joitakin ylimääräisiä lepopäiviä auttaa rytmittämään opiskeluita ja saamaan paremman kontrollin tunteen luku-urakan suhteen.

2. Aseta lukusuunnitelmaan selvät tavoitteet, mitä aiot käydä läpi kunakin päivänä, esimerkiksi yhden artikkelin läpikäyminen tai tilaston tiettyjen kappaleiden lukeminen ja laskeminen.

3. Jätä lukusuunnitelmaan aikaa kertauksella ja kertaa, kertaa ja kertaa. Yhteisvalinnan pääsykokeissa opiskelin artikkeleita kaksi viikkoa (ja kertasin edellisen päivän artikkelin aina seuraavana päivänä) ja yhtä kauan kertasin ja pänttäsin artikkeleita; tästä ehkä ilmeneekin kertauksen tärkeys.

4. Tahdita päivä niin, että luet uusia, vaikeampia asioita ollessasi virkeimmilläsi (esimerkiksi aamulla, jos koet jaksavasi silloin parhaiten) ja jätä asioiden kertaus ja vaikkapa tilastotieteen läpikäyminen aikaan, jolloin vireystasosi on matalampi.

5. Käytä monia eri strategioita oppiaksesi ja prosessoidaksesi tietoa: lue, alleviivaa, kirjoita muistiinpanoja, lue ja selitä ääneen, tee kysymyksiä ja vastaa niihin, tee flash-kortit (flash cards), katso aiheeseen liittyviä videoita netistä, opiskele yhdessä kaverin kanssa ja kysy muilta apua ongelmakohdissa.

6. Muista pitää tauot ja lepopäivät, esimerkiksi noin yksi tai kaksi viikossa, oman fiiliksen mukaan. Tauota lukemista päivän aikana ja jos olet yhtään kuten minä, rajoita päivittäinen lukuaika esimerkiksi kahdeksaan tuntiin, jos lukeminen on vaarassa lähteä lapasesta.

7. Opiskele itsellesi sopivalla tavalla: jos viihdyt ja pystyt keskittymään ja opiskelemaan kotona, opiskele kotona. Jos se ei tunnu itselle parhaimmalta paikalta, lähde vaikka lähikirjastoon ja kokeile opiskelua siellä. Paikan suhteen sama pätee opiskelustrategioihin eli tärkeintä on opiskella itselle sopivalla tavalla, joskin on sitä parempi, mitä enemmän tietoa prosessoi.

Tällaisia vinkkejä ja neuvoja tällä kertaa. Paljon tuli kirjoitettua opiskelutyylistä sekä hyvistä ja huonoista tavoista opiskella, mutta jos muuta ei jäänyt mieleen, niin muista ainakin levon ja lukusuunnitelman tärkeys! 😊

Aurinkoisin tsemppiterveisin,

Emmi

Kommentoi juttua

Lue millaista on opiskella psykologiaa!

Julkaistu 28.2.2018 — Kirjoittaja Oona Kantele

Ensimmäinen vuosi psykalla

Ensimmäinen vuoteni psykologian opintojen parissa on nyt parin kuukauden päästä pulkassa. Aika on mennyt hurjan nopeasti, ihan kuin vasta viime kuussa olisin aloittanut! Kun aloitin opinnot, minulla ei varsinaisesti ollut mitään odotuksia edessä olevasta. Olin yhä niin fiiliksissä sisäänpääsystä, että olin vaan innokkaana valmis kaikkeen uuteen!

Ensimmäisen maistiaisen tulevasta sain, kun meille fukseille lähetettiin kesällä kirje täynnä tietoa niin opinnoista kuin opiskelijaelämästä, ja uusiin opiskelukavereihin pääsi tutustumaan yhteisessä whatsapp-ryhmässä ennen ensitapaamista. Elokuun viimeisellä viikolla kauan odotettu päivä vihdoin koitti. Kaikki kasvatustieteiden ja psykologian laitoksen fuksit kokoontuivat päärakennuksella ja meidät jaettiin tutor ryhmiin, joissa ainejärjestömme Stimuluksen tutoreiden ohjauksella kävimme läpi tulevaa kuukautta ja saimme loistavan ohjauksen käytännön asioiden hoitamiseen. Ensimmäiset kaksi viikkoa menivät lähinnä kaikkeen uuteen tutustuessa. Uusi ympäristö, uudet ihmiset ja yhä sen sisäistäminen, että minusta nyt oikeasti on tulossa psykologi!

Syyskuun toisella viikolla päästiin ”tositoimiin” eli varsinainen opiskelu alkoi. Vastuu omien opintojen aikatauluttamisella ja koordinoimisesta on sinulla itselläsi, mikä aluksi oli hieman hämmentävää, mutta asioiden selkiinnyttyä onkin tarjonnut runsaasti joustovaraa omien tarpeiden mukaan ja on paljon helpompaa kuin miltä se aluksi vaikutti. Sopiva tahti suorittaa opintoja on yksilöllinen ja kaikilla on eri määrä hyväksiluettavia opintoja taustalla, joten omat opinnot voi räätälöidä oman lähtökohdan ja tavoitteiden mukaan yllättävän hyvin! Itselläni oli muutama kurssi suoritettuna avoimesta ennen syksyä, joten olen suorittanut perus- ja aineopintoja nyt samanaikaisesti ja koska olen ottanut kursseja hieman runsaammin kuin suositeltiin, aloitan kesän jälkeen jo tekemään kandin tutkielmaani.

Ensimmäisenä vuotena yleensä suoritetaan psykologian perusopinnot, tilastotieteiden kursseja, kieliopintoja ja toinen sivuaineista. Sivuaineita voi valita joko yhden pitkän (perusopinnot + aineopinnot) tai kaksi lyhyempää (molemmista perusopinnot). Itse päädyin kaksien perusopintojen ratkaisuun, joista olen tänä vuonna suorittanut Contemporary Issues in Psychology-kokonaisuuden opintoja ja ensi vuonna edessä ovat oikeuspsykologian perusopinnot. Sivuaineet voi valita melkein mistä vaan opintokokonaisuudesta ja niitä olisi hyvä pohtia jo ennen fuksisyksyä, sillä heti syyskuussa pitäisi aloittaa vähintään toisen opinnot.

Tietenkään opiskelijaelämä on paljon muutakin kuin vain opintoja! Sitsit, poikkitieteelliset haalaribileet ja Kauppakadun approt ovat vain osa kaikesta mitä Jyväskylässä järjestetään. Ensimmäisinä viikkoina oli tarjolla jotain aktiviteettia jokaisena iltana. Tarjolla on myös kaikenlaisia kerhoja (esimerkiksi urheilun ja kulttuurin ystäville Stimuluksella on paljon kaikkea tarjolla) ja erilaisia retkiä. Omiksi suosikeikseni ovat nousseet sitsit ja Kauppakadun approt. Meillä oli syyskuussa fuksisitsit, joissa päästiin vankilateemalla tutustumaan sitsikulttuuriin ja vanhempiin stimppalaisiin. Loppuvuodesta pääsimme myös sitsaamaan eri ainejärjestöiden kanssa mm. ysäri ja maailmanloppu teemalla. Kauppakadun approt olivat lokakuussa ja muutamaa päivää niitä ennen saimme ikiomat keltapöksymme! Haalarit ovat tulleet siis noin kuukaudessa siitä kun fuksit aloittavat. Haalarimerkkejä pääsee kuitenkin ostamaan jo sitä ennen esimerkiksi syyskuussa järjestettäviltä merkkimarkkinoilta.

Vaikka minulla ei varsinaisesti odotuksia ollutkaan, on minulla sellainen olo, että kaikki odotukseni ovat enemmän kuin täytetty. Herään yhä joskus hymyillen, kun muistan yhtäkkiä, että tosiaan opiskelen psykologiaa. Kova työ keväällä palkitaan moninkertaisesti pitkin opiskeluvuosia!

Tsemppiä lukemiseen!

- Psykologian tutori Pauliina


Kommentoi juttua

Tiesitkö nämä asiat biologiasta?

Julkaistu 22.2.2018 — Kirjoittaja Isabella Berg

Usein kursseilla herää mitä mielenkiintoisempia kysymyksiä ja niiden ratkominen yhdessä tuo mukanaan toivottuja oppimistuloksia. Tässä muutama esimerkki lääketieteen kurssilla esiintyneistä biologian kysymyksistä ja vastauksista.

Miten hevonen näkee värejä?

Hevoset eivät erota värejä yhtä hyvin kuin ihmiset. Niiden verkkokalvon tappisolut ovat erityisen herkkiä vain kahdelle eri valon aallonpituudelle, jotka vastaavat sinistä ja keltaista väriä.Esimerkiksi ihmisillä on silmässä kolmea väripigmenttiä. Hevoset ovat siten osittain värisokeita, mutta siitä mitä värejä hevoset erottavat, on saatu ristiriitaisia tutkimustuloksia. Arvellaan, että hevoset näkevät vihreän, keltaisen, sinisen ja harmaan sävyjä, mutta eivät lainkaan punaista.

Mistä veden hajoamisessa syntyvät elektronit ovat peräisin?

Eli elektronit ovat peräisin vedyltä, koska veden hajotessa syntyy happiatomeja, vetyioneja sekä elektroneja. Vetyionit(H+) syntyvät, kun vedyntavallisimman isotoopinatomi menettää ainoan elektroninsa, ja jäljelle jää vain yhdestä protonista koostuva atomiydin. Eli nämä menetetyt elektronit ovat niitä vapautuneita elektroneja, ja nämä sekä syntyneet H+-ionit nappa NADP-niminen vedynsiirtäjämolektyyli --> NADPH, joka kuljettaa ne kohti pimeäreaktioita, joissa elektroneja ja vetyioneja käytetään CO2 pelkistämiseen ja glukoosin tuottamiseen.

Globuliinit ja albumiinit: millaisia hormoneja sitovat?

Veressä on sekä spesifisiä eli vain tiettyjä hormoneja sitovia kuljettajavalkuaisia (=globuliinit) sekä epäspesifisiä eli kaiken tyyppisiä veteen liukenemattomia hormoneja sitovia kuljettajia (=albumiinit). Globuliinit sitovat esim. kortisolia (CBG eli cortisol-binding globulin), D-vitamiinia (DBG), tyroksiinia (TBG) sekä sukupuolihormoneja (SHBG). Albumiinit sitovat puolestaan useita steroideja ja kilpirauhashormoneja, tyroksiinia ja muutamia steroideja.

Miten sytostaatit eli solusalpaajat toimivat?

Solunsalpaajat eli sytostaatit vaurioittavat soluja siten, että solut eivät pysty jakautumaan ja kuolevat. Solunsalpaajat estävät erityisesti DNA:n ja RNA:n synteesiä, mitoosiprosessia, eri entsyymien toimintaa tai solukalvojen ja organellien toimintaa. Ne vaurioittavat suuria kasvaimia ja tuhoavat pieniä, näkymättömiä syöpäpesäkkeitä. Yhdistelmähoidoissa pyritään käyttämään soluihin eri tavoin vaikuttavia lääkeaineita.-- Syöpäkasvaimissa on runsaasti jakautuvia soluja, mutta myös normaaleissa kudoksissa kuten luuytimessä, limakalvoilla ja karvatupessa on jakautuvia soluja. Solunsalpaajien on tarkoitus tuhota syöpäkasvaimia, mutta normaalisolujen vaurioista aiheutuu haittavaikutuksia. Niillä on siis karsinogeenisiä, teratogeenisiä ja mutageenisiä vaikutuksia.

Miten järven pohjalla/sedimenttikerroksessa elävät kemosynteettiset bakteerit oikein saavat energiansa?

Orgaanisten aineiden hajotessa (esim. järven pohjaan päätynyt lieju, joka sisältää kasvien ja eläinten jäännöksiä) järven pohjalla sedimenttikerroksissa syntyy rikkivetyä/metaania anaerobisissa olosuhteissa ja näitä kemosynteettiset bakteerit käyttävät hyväksi, eli tuottavat näitä hapettamalla orgaanisia yhdisteitä.

Milloin kasvin fotosynteesi on tehokkainta, ja onko fotosynteesitehokkuus yhteydessä kasvin kasvuun? Vaikuttaako nilan glukoosipitoisuus kasvin kasvuun?

Riippuen tietysti kasvista ja leveyspiiristä, jolla se kasvaa, mutta yleensä kasvit hyödyntävät auringon valoa parhaiten aamuisin/aamupäivisin, jolloin ei ole vielä niin kuumaa kuin keskipäivällä. Fotosynteesi on yleensä tehokkainta tällöin (ympäristöolosuhteista riippuen), kun auringon valoa on saatavilla. Punaisen ja sini-violetin valon aallonpituusalueilla fotosynteesi on tutkitusti tehokkainta. Aamuisin ilmarakoja voi pitää myös auki, jolloin kasvi saa tehokkaasti vettä (haihdutusimu) ja hiilidioksidia. Päivällä kuumuus saa taas monet kasvit sulkemaan ilmarakonsa, jolloin fotosynteesi hidastuu tai lakkaa, kun hiilidioksidin ja veden saanti heikkene. Kasvi hyödyntää tuottamaansa glukoosia energiantuotannossaan päivällä. Kasvitkin, kuten kaikki eliöt, tarvitsevat jatkuvasti energiaa ylläpitääkseen elintoimintojaan. Kasvi voi tuottaa fotosynteesissään glukoosia yli kasvin sen hetkisen tarpeen, jolloin kasvi varastoi glukoosin tärkkelykseksi. Toisaalta myös joskus fotosynteesi riittää tuottamaan juuri sen energian, jota kasvi elintoimintojensa ylläpitoon tarvitsee, eikä varastoja juurikaan synny. Fotosynteesin yli- tai alijäämä on kiinni ympäristöolosuhteista, jotka vaikuttavat fotosynteesitehokkuuteen: ylittääkö kasvin soluhengitystehokkuus fotosynteesitehokkuuden. Öisin kasvit eivät yhteytä, ja elävät tärkkelysvarastojensa turvin aamuun.

Kasvin kasvu tapahtuu tutkitusti yöaikaan. Kasvien on havaittu kasvavan nopeimmin tunteina juuri ennen auringon nousua (syystä jota ei vielä täysin tunneta), ja kasvit noudattavat eläimilläkin tavattavaa vuorokausirytmiä elintoiminnoissaan. Tutkijat uskovat, että kasvit kasvavat yöaikaan, koska päiväsaikaan varastoitu tärkkelys otetaan vasta silloin käyttöön juuri kasvua varten. Eli glukoosia käytetään aineenvaihduntaan ja elintoimintojen ylläpitoon myös päiväsaikaan, mutta päivän aikana kerrytettyjä tärkkelysvarastoja hyödynnetään erityisesti kasvuun juuri yöaikaan. Nilan glukoosipitoisuus ei siis itsestään vaikuta kasvin kasvuun, vaan tätä enemmän vuorokausirytmi ja kertyneet tärkkelysvarastot.

Mitä eroa on omega-3 ja omega-6 -rasvahapoilla?

Omega-3- ja omega-6-rasvahappoja tasapainoisesti sisältävä ruokavalio voi ehkäistä kroonisia sairauksia ja jopa pidentää elinikää. Omega-3 ja omega-6 välinen suhde tulisi olla terveillä aikuisilla 2:1 eli omega-3-rasvahappoja tulisi saada ainakin tuplasti enemmän kuin omega-6:sta (tai vähintäänkin 1:1). Länsimaalaisilla tämä tasapaino on keikahtanut kuitenkin niin, että omega-6-rasvahappoja saadaan ruokavaliosta monikertaisesti enemmän kuin omega-3. Tämä on ongelmallista siksi, että kun omega-3-kalaöljyt ja omega-6-kasviöljyt ovat imeytyneet, ne asettuvat solukalvoihin. Solukalvoissa ne muodostavat hormonien kaltaisia merkkiaineita, eikosanoideja. Nämä aineet vaikuttavat tulehdusten ja kipujen syntyyn, verisuonten joustavuuteen, verihiutaleiden paakkuuntumiseen ja sen seurauksena veritulppien muodostumiseen ym. Omega-3-kalaöljyt ja omega-6-kasviöljyt ovat toistensa kilpailijoita merkkiaineiksi muuttumisessa. Koska kasviöljyjä on enemmän, syntyy niiden aineenvaihduntaan kuuluvia entsyymejä enemmän. Omega-3-kalaöljyt ehkäisevät huomattavasti omega-6-kasviöljyjä paremmin tulehduksia, veritulppia, alentavat verenpainetta ja suojaavat monilta muiltakin sairauksilta. Siksi on terveydelle haitallista, jos omega-3 ja omega-6 ovat epätasapainossa.

Miten koiran korva poikkeaa ihmisen korvasta, ja miten tämä vaikuttaa sen parempaan kuuloaistiin?

Koiralla on yli 18 korvalihasta, joiden avulla se kykenee kääntelemään korviaan eri asentoihin, ja ohjaamaan siten ääntä tehokkaammin korvaan. Koiran korvakäytävä on myös pidempi kuin ihmisellä. Isot ja pystyt korvat keräävät myös tehokkaasti ääniaaltoja. Pystykorvainen koira kuuleekin luppakorvaista paremmin. Koiran sisäkorvan simpukka on myös suurempi kuin ihmisillä, ja sisältää enemmän kuuloaistinsoluja. Lisäksi myös kuuloaistista vastaavien aivoalueiden on havaittu olevan koirilla ihmisiä suurempia. Nämä tekijät yhdessä aikaansaavat koiralle ihmistä tarkemman kuuloaistin.

Miten henkilön ikä/paino vaikuttaa elimistön verimäärään?

Henkilön verimäärä vaihtelee riippuen mm. iästä, sukupuolesta, painosta, nesteytyksestä, terveydentilasta sekä myös siitä, missä henkilö asuu jne. esimerkiksi korkealla merenpinnasta asuvat ihmiset omaavat enemmän verta kuin merenpinnan tasolla elävät ihmiset, sillä korkealla ilma sisältää vähemmän happea, joten ekstraverimäärää tarvitaan kuljettamaan riittävästi happea. Ihmisen verimäärä kattaa noin 7 % ruumiinpainosta. Aikuisella ihmisellä on keskimäärin noin 5 litraa verta, vaihdellen yleensä n. 4-6 litraan. Miehillä on naisia enemmän verta, ja aikuisilla taas lapsia enemmän. Keskimääräisellä aikuisella, jonka paino vaihtelee noin 60-80 kg välillä, on noin 4,7-5,5 litraa verta. Noin 35 kg:lla lapsella taas verimäärä on puolet aikuisten vastaavasta (n. 2,5-3 litraa). Vastasyntyneillä on puolestaan n. 75 ml verta painokiloa kohti, eli 3,5 kg:lla vauvalla on verta noin 260 ml.

Kommentoi juttua