Eximian blogi

Eximia lähtee afrikkaan!

Julkaistu 21.6.2017 — Kirjoittaja Pasi Petäjä

Pasi Petäjä

Valmennustiimi Eximia on 20 vuoden ajan tarjonnut suomalaisille nuorille valmennuskursseja, joiden avulla nuoret ovat päässeet toteuttamaan tärkeimpiä tavoitteitaan elämässään. Olemme kurssittaneet yli 60000 opiskelijaa, joiden kaikkien osaamisen taso on noussut ja suuri osa on saavuttanut opiskelupaikan.

Tämä työ on ollut omien kokemustemme valossa tärkeätä, kurssilaiset ovat opiskelleet motivoituneesti ja he ovat voineet paikata aiemmissa opinnoissaan jääneitä aukkoja. Yhteiskunnallisesti olemme jouduttaneet suuren joukon nuoria siirtymistä opiskelemaan ja valmistumaan aikanaan tavoittelemaansa ammattiin. Täydennyskoulutuksen saralla olemme auttaneet aikuiskoulutuksen asiantuntijoita, olemme siis olleet yhteiskunnalle arvokas yritys.

Eximia on nettopositiivinen koulutusyritys. Nyt nostamme nettopositiivisuuden seuraavalle tasolle, eli olemme kansainvälistämässä toimintaamme. Meillä on omia kehitysohjelmia ja vastaisuudessa tuemme nuoria ja eri-ikäisiä opiskelijoita myös Afrikassa. Nykypäivän yrityksiltä odotetaan näkemystä ja vahvaa panosta yhä laajenevassa globaalissa maailmassa.

Eximian opiskelijat voivat olla jatkossa mukana tukemassa Namibiassa lasten ja nuorten koulutusta ja tasa-arvokehitystä. Tulemme kertomaan projektistamme lisää jatkossa.

Kommentoi juttua

Lääketieteen valintakoeanalyysi: BIOLOGIA

Julkaistu 16.6.2017 — Kirjoittaja Hanna Immonen

Yleisesti pääsykokeesta.

Tehtävämonisteen alkuosassa on annettu viime vuoden tapaan,mitkä tehtävistä kuuluvat  fysiikkaan (1A, 2, 3, 4, 5, 6, 7), biologiaan (1B, 8, 9,10,11,12,13) ja kemiaan (1C, 14,15,16, 17). Tästä voidaan huomata, että samaan aineeseen kuuluvat tehtävät ovat peräjälkeen. Tämä tekee kokeesta aikaisempia vuosia helpomman, koska ennen tehtävät olivat satunnaisessa järjestyksessä ja kysymykset usein käsittelivät samaa aihetta, mutta opiskelijan itse tuli tietää lähteekö tehtävää ratkaisemaan kemian/biologia/fysiikan näkökulmasta. Lisäksi myös väittämätehtävissä aineet olivat sekaisin, nyt myös nämä oli selkeästi tietystä aineesta.

Laajempaa, yhtenäistä aineistoa ei tällä kertaa pääsykokeessa ollut lainkaan.   

Helsingin yliopiston pääsyvaatimukseen sisältyy pääsykokeessa vaadittu ehto, että kustakin aineesta tulee saada tietty pistemäärä sisäänpääsemikseksi. Muut yliopistot eivät ole tätä julkaiseet.

Biologia

Väittämätehtävät (1B)

Väittämiä oli suhteellisen vähän 16 kohtaa. (Kemiassa ja fysiikassa molemmissa 20 kohtaa). Väittämät olivat selkeitä ja perustuivat lukion oppimäärään, tiedon soveltamista ei vaadittu. Ensimmäiset väittämät (1-4) sekä väittämät (15 ja 16)  kysyivät eliömaailman, ekologian ja ympäristöekologian perustietoja. Lajien tunnistamista tai yksittäisen eliölajin piirteitä ei kysytty. Ekologian osuudesta yleensä pääsykokeessa kysytäänkin lukion perustietoa, eikä tämä pääsykoe tästä yleisestä linjasta poikennut.

Väittämät 5-8 kysyivät solubiologian aiheita ja olivat selkeitä lukion tietoon perustuvia väittämiä. Väittämät 9-11 liittyvät elimistön puolustautumiseen solutasolla. Tätä immunobiologian osuutta ei ole pitkään aikaan ollut esille pääsykokeessa. Eximian tarjoamat kokeet kurssilaisille osuivat siis oikeaan aiheeseen, koska näistä oli sekä välikokeessa että harjoituskokeessa kysymyksiä.

Väittämät 12-14 liittyivät sydämen toimintaan ja verenvirtaukseen. Näitä asioita mielestäni painotetaan paljon lukion kursseilla ja ovat varmasti hyvin hallussa lääkikseen pyrkijöillä.

Tehtävä 8

Kyseessä on risteytystehtävä. Tehtävässä on annettu aineistoa, jonka avulla täytyy vastata väittämtehtävään (a-kohta) ja avoimeen kysymykseen (b-kohta. Lukion biologian perinnöllisyyden tietämystä täytyy jonkin verran osata soveltaa. Poikkeaa lukion tehtävistä sillä, ettei perusteluksi tarvita risteytyskaavioita tai päätelmiä. Nämä toki joutuu tekemään pystyäkseen ratkaisemaan väittämät.

Tehtävä 9,10 ja 11

Tyypillisiä lääketieteen pääsykoetehtäviä. Tehtävässä yhdeksän kysytään sukupuolen määräytymistä ja sukupuoliominaisuuksien kehittymistä. Tehtävä on laaja ja täytyy osata käsitellä yksilönkehittyminen alkiosta murrosikään. Tehtävän alussa olevaa aineistoa ei tarvitse käyttää tehtävän vastausta laatiessa. (Eximian harjoituskokeet sisälsivät myös sukupuolen määräytymiseen liittyviä kysymyksiä. Tätä aiheitta ei ole pääsykokeessa pitkään aikaan kysytty.)

Tehtävä 10 kysyy ihon rakennetta ja kuvaan nimettyjen rakenteiden tehtäviä. Ihoon liittyvää tehtävää ei pääsykokeessa ole ollut pitkään aikaan. Rakennetehtävänä tyypillinen lääketieteen pääsykokeen tehtävä, selkeä kuva, johon nimetään rakenteet ja pyydetään niiden tehtävät.

Tehtävä 11 käsittelee solukalvoa ja solun aineiden kuljetusta. Selkeä tehtävä, jossa täydennetään lauseesta puuttuvat sanat.

Tehtävässä 12 kysytään maksan tehtäviä. Tehtävän ohjeistus on selkeä, luettele. Aikaisempiin vuosiin verrattuna opiskelijalla on ollut usein epäselvää, tuleeko tehtävään laatia essee-vastaus vai riittääkö ranskalaiset viivat. Tässä tehtävässä annetaan selkeä ohje vastaustyypistä.

Tehtävässä 13 kysytään soluhengitystä ja kuinka rasvahapot saadaan soluhengityksessä energiaksi. Soluhengitys on haastava aihe lukion biologiassa ja tässä tehtävässä vaaditaan perustiedon hyvää osaamista ja tämän tiedon soveltamista. Lukon biologian opetuksessa ja oppikirjoissa soluhengitys usein käydään läpi glukoosimolekyylin avulla. Glukoosi on ensisijainen energialähde soluilla. Koska soluhengitys kokonaisuudessaan on haastava aihe, eri energialähteiden (disakkaridit, monosakkaridit, lipidit, proteiinit) muokkaaminen soluhengitykseen sopivaksi jää usein vähäiseksi biologian opetuksessa ja se tekee tehtävästä haastavan.

Kommentoi juttua

Lääketieteen valintakoeanalyysi: FYSIIKKA

Julkaistu 15.6.2017 — Kirjoittaja Jussi Peltonen

Kevään 2017 lääketieteellisten alojen valintakoe painotti fysiikkaa hieman muita oppiaineita enemmän, sillä fysiikassa oli hieman enemmän monivalintoja kuin biologiassa (20>16) ja enemmän muita tehtäviä kuin kemiassa (6>4).

Tänä vuonna myös laskinuudistus astui voimaan, jonka seurauksena muun muassa eksponenttien, logaritmien ja trigonometristen funktioiden arvojen laskeminen hankaloitui. Fysiikan tehtävissä tämä kuitenkaan ei näkynyt suuresti. Monivalinnoissa laskeminen oli pääasiassa kerto- ja jakolaskutoimituksia. Tehtävissä 2, 3 ja 4b puolestaan käsiteltiin yleisiä lausekkeita ilman lähtöarvoja, joten ne olivat täysin ratkaistavissa kynällä ja paperilla.

Tehtävät 5,6 ja 7 puolestaan sisälsivät useampia laskutoimituksia, joiden ratkominen nelilaskimen alkeellisilla näppäinominaisuuksilla luonnollisesti saattoi vaatia ylimääräistä aikaa. Näistä kuitenkin vain tehtävä 7 sisälsi taulukkoa vaativia funktioita, sillä arcsin(x) ja ln(x) lukuarvojen laskeminen ei nelilaskimella onnistu (näistä tosin arkussinin arvo oli pääteltävissä muistikolmioiden avulla).

Nelilaskimen käytön tehokkaasta hallinnasta sekä sen funktioiden rajallisuuden ymmärtämisestä oli tietenkin huomattavaa hyötyä ajankäytöllisesti. Esimerkiksi välivaiheisiin ja laskutulosten tarkistamiseen kuluu enemmän aikaa nelilaskimella kuin monipuolisella nykylaskimella. Taulukoiden tarvetta olivat kokeentekijät kuitenkin osanneet vähentää hyödyntämällä tehtäviä, joihin ei laskettu lukuarvoa ulos lausekkeesta.

Tehtävien aihealueet olivat melko samanlaiset kuin aiempien vuosien pääsykokeissa. Siinä missä monivalintatehtävissä 1A kysyttiin kaikkiin lukion fysiikan kursseihin liittyviä yksittäisiä asioita, tehtävät 2-6 eivät käsitelleet lainkaan fysiikan kursseja 5 (pyörimisliike, gravitaatio) ja 7 (sähkömagnetismi, vaihtovirtapiirit, induktio). Seuraavaksi hieman tehtäväkohtaista analyysia:

Tehtävässä 1C piti valita vain yksi viidestä vaihtoehdosta. Tämä rajoitus (ei useampaa oikeaa vaihtoehtoa) tuo tehtävään hieman suoraviivaisuutta, sillä yhden oikean ratkaisun löytyeessä opiskelija saattoi siirtyä seuraavaan ylianalysoimatta muita kohdan vaihtoehtoja. Taktikointia kuitenkin lisäsi riski saada -0,5p väärästä vastauksesta, siinä missä vastaamatta jättämisestä ei menettänyt pisteitä. Monivalinnoissa oli kysymyksiä kaikista lukion aihealueista, mutta erityisesti modernin fysiikan kurssi 8 oli näissä läsnä (kohdat 10, 11, 15, 19 ja 20). Hankalimmat kohdat lienevät puolijohdetehtävät 7 ja 8 sekä kohta 11, sillä nämä kaikki vaativat kirjatietoa eivätkä olleet laskettavissa.

Tehtävä 2 oli tyypillinen hajoamislakiin (kurssi 8) liittyvä tehtävä, jossa ei tarvinnut laskea numeroarvoja. Kaavanpyörittely ei ollut erityisen haastava, joten tehtävään tuskin kului paljoa aikaa pääsykokelailta.

Tehtävä 3 oli samaan tapaan kaavanpyörittelytehtävä (ei lähtöarvoja). Aihealueena oli törmäysmekaniikka, jossa tuli hallita energiakäsitteet (kineettinen- ja potentiaalienergia) sekä mekaaniset säilymislait. Tehtävä oli hyvin suoraviivaisesti ilmaistu, sillä b)-kohdan lopussa muistutettiin opiskelijaa kimmoisasta törmäyksestä, jolloin ratkaisumenetelmä lieni useimmille selvä.

Tehtävä 4 on perinteinen ”mallinnetaan solukalvoa sähkömagneettisella termistöllä”-tehtävä. Tehtävän aihealue ei ole suoraan lukion fysiikkaa, vaan siinä annetaan määritelmiä, pitoisuuksia ja uusi potentiaalilauseke. Kyse oli siten annetun tiedon sisäistämisestä, eli eräänlainen lääketieteen luetunymmärtämisen tehtävä.

Tehtävä 5 yhdisti kaksi aihealuetta: virtapiirin ja lämpöenergian. Tämä oli myös ensimmäinen pitkiä laskutoimituksia vaatinut koetehtävä. Tehtävässä oli ilmoitettu haaroissa kulkevat virrat mittarilukemien avulla, mikä saattoi hämätä opiskelijaa. Lisäksi piirissä oli rinnankytkentä rinnankytkennän sisällä, joka saattoi tulla opiskelijalle vastaan uutena haasteena. Lämpölaskuosuus puolestaan oli melko simppeli, mutta hyötysuhteen huomioiminen saattaa helposti unohtua lopullisesta tuloksesta.

Tehtävä 6 oli yleisesti 2. lukiokurssiin liittyvä tehtävä (lämpötila, paine, noste). Tehtävänannossa ei selitetä suoraan laitteen toimintatapaa (lämpötilan suhteen muuttuva etanolin tiheys saa eri lämpötiloja ilmaisevat painot nousemaan pintaan, rajaten tarkasteltavan lämpötilan tietylle välille), joten tämä jäi opiskelijan hahmotettavaksi. Mikäli tätä ei hahmottanut, oli a)-kohdan ratkaiseminen mielivaltaisten arvausten varassa, ja siten myös b)-kohta hankaloitui. Sen sijaan d)- ja e)-kohdat olivat mahdollista ratkaista tajuamatta laitteen toimintaa kunnolla. Laitteen viereen asetettu cm - mitta-asteikko oli oleellinen kuution pintojen korkeuserojen hahmottamiseksi, ja tästä tuli katsoa silmämäärin kuution pituudeksi 4cm. Veikkaisin tämän tehtävän tuottaneen eniten ongelmia koelaisille, sillä se jätti paljon enemmän opiskelijan oman päättelyn nojaan kuin aiemmat tehtävät, eikä kyseinen lämpömittarimenetelmä luultavasti ole entuudestaan kenellekään tuttu.

Tehtävä 7 käsitteli a)-kohdassa taittumislakia (kurssi 3) ja b)-kohdassa vaimenemislakia (kurssi 8). a)-kohdassa taitekerroin oli annettu neliöjuuren avulla, jotta opiskelijat saattoivat päätellä arkussinin arvon ilman taulukkoa. Tämä ei kuitenkaan ollut koelaiselle välttämättä itsestäänselvää. b)-kohta puolestaan oli melko tavallinen vaimenemislain tehtävä, josta saatua lopputulosta tuli verrata taulukkoarvoon.

Kevään 2017 fysiikan tehtävät testaavat pääasiassa pääsykokelaan kykyä ratkoa perinteisen tyylisiä pääsykoetehtäviä uudella rajoitetulla laitteistolla, sillä kokeessa ei ollut fysiikan aineistotehtäviä ja ainoa uuden tyyppinen tehtävä oli numero 6. Muihin tehtäviin (1-5, 7) pääsykokelaat ovat siten varmasti osanneet valmistautua, ja ovat luultavasti koetilanteessa tunnistaneet suoraan tehtävätyypin, osaten tunnistaa sen joko vahvuus- tai heikkousalueekseen. Pääsykoe testaa mielestäni melko reilusti lukiofysiikan osaamista ilman että haastetta luodaan hämäävillä tehtävänannoilla ja varsinainen haaste lieneekin ollut nelilaskimen käyttö ripeään tahtiin koetilanteessa.

Kommentoi juttua

Lääketieteen valintakoeanalyysi: KEMIA

Julkaistu 13.6.2017 — Kirjoittaja Irene Uski

Lääketieteenvalintakokeeseen tullut laskinuudistus (vain nelilaskin sallittu) herätti keskustelua ennen koetta ja pohdintaa, mink tyyppisiä tehtäviä erityisesti fysiikan kemian osalta kokeeseen tulee. Ennakkotietona oli, että mahdolliset tarvittavat taulukot jaetaan kokeessa. Kokeessa ei kuitenkaan ollut yhtäkään tehtävää, joissa taulukoita olisi tarvittu; tosin ensi vuonna asia saattaa olla toisin.

Vuonna 2017 Helsingin yliopisto asetti minimipisterajat tehtäväosioittain. Kokelaan on siis saatava tietty vähimmäispistemäärä kustakin osiosta eikä korkea kokonaispistemäärä yksistään riitä sisäänpääsyyn. Muut yliopistot eivät käyttäne tätä arvosteluperustetta. Ilmeisesti tästä johtuen osiot oli selkeästi eroteltu oppiaineittain saatetekstissä.

KEMIA

Tänäkin vuonna  monivalintoja oli runsaasti, yhteensä 20 pisteen edestä. Muutama monivalinnoista oli aivan perustasoisia selkeitä käsitteiden määrittely kysymyksiä. 5 kysymystä koski typenkiertoa. Kysymykset olivat yksiselitteisiä, joskin typenkierto ei ole keskeisimpiä osa-alueita ja saattoi siksi tuottaa päänvaivaa. Muutama kysymys testasi isomerian ja nimeämisen osaamista ja muutama kysymys liittyi happoihin ja emäksiin. yksi väittämä oli sähkökemiallisesta jännitesarjasta, joka olikin ”uutuus” tämä vuoden  kaavaliitteessä.  5 viimeistä kysymystä olivat oikeastaan laskuja, jotka olivat vaikeustasoltaan perustasoisia. Suurin haaste monivalinnoissa oli niihin kuluva aika.

Tehtävät 14, 15 16 ja 17 kuuluivat kemian tehtäviin. Tehtävässä 14 liikuttiin lukion 1 kurssin asioiden tiimoilla, joskin ne olivat vaikeustasoltaan haastavia johtuen tarvittavasta soveltamisen asteesta. Sulamispisteiden yhdistäminen dispersiovoimiin ja sitä kautta molekyylin kokoon vaatii asian täydellistä ymmärtämistä, lisäksi tuli ottaa huomioon hybridisaation vaikutus molekyylin kolmiulotteisuuteen ja pakkautumiseen sekä niiden vaikutus dispersiovoimien voimakkuuteen. b-kohdassa analogia saippuan tai muiden pinta-aktiivisten aineiden toimintamekanismeihin auttoi tehtävän ratkaisemisessa.

Tehtävä 15 jatkoi rasva-aiheista teemaa. Kokonaisuutena tehtävä oli tavanomaista pääsykoe-tasoa eli haastava mutta varsinkin a-kohdan kysymys koski lukiossakin varsin keskeisiä teemoja eli orgaanisia reaktioita ja aineiden rasva- ja vesiliukoisuuksia suhteessa toisiinsa. b-kohdassa testattiin happovakion käsitteen ymmärtämistä ja sen soveltamista, mikä on myöskin hyvin keskeisessä asemassa lukiossa, joskin kysymyksen asettelu sekä nettovaraus-käsitteen käyttö saattoi oudoksuttaa kokelaita. Cis-trans- isomeria kysymys oli helpohko, samoin kuin  d-kohdan stereoisomeriakysymyskin, mikäli aihealueen oli opiskellut: cis-trans-isomeriaa esiintyy kaksois- ja kolmoissidoksellisilla yhdisteillä sekä sykloalkaaneilla.

Tehtävän 16 johdantotekstissä esiteltiin rasvahappojen  beta-oksidaation ensimmäinen reaktio. Varsinaisessa tehtävässä testattiin reaktioiden osaamista ja rakennekaavojen luku- ja kirjoitustaitoa. Vaikeusastetta lisäsi tioesterisidos (mainittu johdantotekstissä), jota ei juurikaan lukion kirjoissa käsitellä. Mitään ulkoaosaamista tehtävässä ei varsinaisesti vaadittu, sillä tarvittava tieto oli kerrottu johdannossa: olennaista betaoksidaatiossa on se, että  rasvahappo hajotetaan kaksihiilisiksi pätkiksi. Myöskin tehtävä 13 käsitteli aihetta. b-kohdassa johdantotekstin luetunymmärtämistä testattiin stoikiometriatehtävällä, josta pisteitä oli jaossa jopa 11! Tehtävässä osapisteitä lienee jäänyt puuttumaan kokelailta varmastikin siksi, että myös elektronien ja protonien lukumäärät tuli muistaa merkitä reaktioyhtälöön. 

Tehtävässä 17 piti johtaa entalpia-arvo yhdisteen palamiselle kahden muun yhdisteen entalpioiden avulla.  b-kohdassa tehtävää vaikeutti se, että sitä tehdessä tuli huomata yhdisteiden hapetusasteiden olevan erilaiset,.

Kommentoi juttua

Psykologian artikkelit julkaistaan kohta

Julkaistu 4.4.2017 — Kirjoittaja Milka Kauhanen

Turun, Tampereen ja Helsingin psykologian pääsykokeen artikkelikokoelma julkaistaan 10.4. Artikkelit jakavat mielipiteet usein kahtia; joko niitä odottaa innolla, tai pelonsekaisin tuntein. Itselleni artikkelit olivat viime vuonna hyvin mieluisia. Vaikka luettavaa olikin hurja määrä (22 julkaisua), olivat aihealueet kiehtovia ja lukeminen jopa mukavaa tilastomatikan jäljiltä. Olipa oma mielipiteenne artikkeleista mikä tahansa, kerron pari tekniikkaa, jotka minulla toimivat hyvin. Sinun tehtäväsi on siis vain arvioida, mikä tekniikoista voisi omalla kohdallasi toimia.

 Olipa artikkeleita kuinka paljon tahansa, on niissä usein selvästi havaittavia teemoja. Viime vuonna artikkelit painottuivat vahvasti neuropsykologiaan ja kognitiiviseen psykologiaan. Näiden aihealueiden sisällä pystyi kuitenkin erottamaan muun muassa puheen ja kielen kehitykseen, neurologiseen aivokuvannukseen ja musiikin neuraalisiin vaikutuksiin liittyviä teemoja. On siis hyvä, jos heti alkajaisiksi jaat artikkelit osa-alueisiin, jotta kokonaiskuva artikkelien sisällöstä edes vähän selkenee.

 Artikkeleiden välillä on usein myös yhtäläisyyksiä. Esimerkiksi viime vuonna jotkut neurologiset vaikutukset ja aivoalueet toistuivat useassa artikkelissa ja näitä asioita pyrin yhdistelemään eri värejä käyttämällä, jolloin jo nopealla silmäyksellä huomasin missä muualla sama aihe on ilmennyt. Itse painotin myös niiden artikkelien opiskelua, jotka hyödyttivät eniten myös muiden sisäistämistä. Lähes joka vuosi artikkelikokoelmassa on ollut tieteen filosofian artikkeleita, jotka ovat usein hyvin käsitteellisiä ja haastavia. Itse koin myös, että näiden artikkelien lukeminen jätti opitun asian hyvin irralliseksi kaikesta muusta, kun taas yhdenkin neuropsykologisen artikkelin lukeminen hyödytti muun omaksumista. Toki artikkeleihin kannattaa käyttää kaikki mahdollinen energia, mutta priorisointi on myös oleellista.

 Itse jaoin artikkelit myös helppoihin, haastaviin ja ”mahdottomiin”. Helpot artikkelit vastasivat sisällöltään pitkälti jo aiempia tietojani. Esimerkiksi jotkut neurologiset alueet tai muut vastaavat muistuivat mieleen jo lukiosta. Tietenkin helppojakin on hyvä kertailla, mutta itse käytin niihin hyvin vähän aikaa.

Haastavissa artikkeleissa oli paljon uutta tietoa, mutta ne vaikuttivat ymmärrettäviltä. Moni teksti aivokuvantamisen tekniikoista oli todella sekavaa aluksi, mutta pänttäämällä nekin alkoivat muistua mieleen. Haastaviin käytinkin suurimman osan ajastani.

Mahdottomat artikkelit olivat minulle juurikin tieteen filosofiaa käsitteleviä. Vaikka aluksi yritinkin opiskella niitä moneen otteeseen ja kuulla monen henkilön mielipiteitä tekstin tarkoituksesta, ei aihe auennut missään vaiheessa. Kyseiset artikkelit olivat niin käsitteellisiä, että kirjoittajan tuotos tuntui enemmänkin siansaksalta kuin suomelta, joten jätin artikkelit vähemmälle opiskelulle. Lopulta kyseisestä artikkelista tuli vain yksi kysymys ja ajan tuhlaaminen siihen olisi ollut turhaa.

                             

Kommentoi juttua

Mitä yliopistosta jäi käteen?

Julkaistu 21.3.2017 — Kirjoittaja Juulia Lehtonen

Juulia Lehtonen

Viimeinen kevät, viimeinen tentti, viimeinen essee, viimeinen luento... Tämä lukuvuosi on ollut minulle viimeisiä kertoja täynnä, sillä tämä viides ja viimeinen vuosi matkallani kohti kauppatieteiden maisterin papereita on nyt gradua vaille määränpäässään. Viisi vuotta on pitkä aika, ja paljon on ehtinyt tapahtua. Välillä tuntuu, että olen oppinut mielettömästi, välillä taas pohdin kuumeisesti,mihin se viisi vuotta on kadonnut.

Erityisesti gradua kirjoittaessani olen usein pysähtynyt pohtimaan, mitä tämä viisi vuotta on minulle antanut, mitä tästä kaikesta jäikään käteen? Gradun tarkoituksena on osoittaa yliopiston viimeisenä opinnäytteenä, mitä olen oppinut ja miten sovellan oppimaani. Joten kyllä, käteeni jää konkreettisesti ainakin hikeä, ei nyt ehkä kuitenkaan verta, mutta ainakin jonkin verran kyyneleitä vaatinut, ihan itse tehty tutkimus. Graduni ei ole vielä valmis, mutta voin jo tässä vaiheessa todeta, että kyllä, tulen siitä varmasti olemaan hyvin ylpeä. Kuten myös hankkimastani maisterin koulutuksesta.

Näiden asioiden takiako olen opiskellut viisi vuotta, alle 100 sivuisen kirjoitelman ja hienolta kalskahtavan tittelin? Ehdottomasti en. Gradun ja tutkinnon takana on vain muutamia esimerkkejä mainitakseni satoja tunteja ahkeraa opiskelua, kymmeniä mielenkiintoisia luentoja, kaksi itse tehtyä tutkimusta, mielettömästi upeita, uusia ihmisiä, verkostoitumista, ystävystymistä, juhlia ja kokemuksia, onnistumisen ja epätoivon tunteita, yritysvierailuita, ikimuistoinen vaihto, opettavainen työharjoittelu sekä hienoja mahdollisuuksia. Tunnen, että olen saanut opiskeluajoiltani kaksi korvaamattoman tärkeää asiaa: ystävät, joiden tiedän pysyvän matkassani koko loppuelämäni sekä uuden analyyttisemman, akateemisemman ja avarakatseisemman tavan katsoa maailmaa sekä sen ilmiöitä. Tämä kaikki on valmistanut minua ei vain työelämään, mutta koko tähän hienoon seikkailuun, jota myös elämäksi kutsutaan.

En voisi olla kiitollisempi 20-vuotiaalle Juulialle, joka oli viisi vuotta sitten päättänyt päästä sisään yliopistoon, ja jonka intoa, päättäväisyyttä ja ennakkoluulottomuutta nyt ihailen. Se oli yksi elämäni hienoimmista ja merkityksellisimmistä keväistä. Silloin uskoin, että mikä tahansa on mahdollista, ja että kovalla työllä on mahdollista saavuttaa unelmiaan. Uskon näin edelleen, mutta ajattelutapani on saanut viidessä vuodessa hieman realistisemman kehykset.

Tiedän nyt, että vaikka et näkisi tuloksia heti, kova työ palkitaan. Tiedän, että opiskelu kannattaa aina. En ehkä itsekään ihan vielä ymmärrä, mitä kaikkea yliopisto minulle on antanut, mutta minulla on aikaa selvittää sitä. Tiedän myös sen, että oppiminen ei suinkaan päättynyt tähän.

Onnea, taitoa ja tietoa teistä jokaiselle valintakokeisiin valmistautumiseen!Olkaa rohkeita, kokeilkaa asioita ja innostukaa, ikinä ei voi tietää mitä kulman takaa löydät.

Ihanaa kevättä,

Juulia

Kommentoi juttua

Susanna Koskela

Minulta kysytään usein, mitä työtä voin tehdä kasvatustieteen maisteriksi valmistuttuani. Yleinen kasvatustiede ja aikuiskasvatustiede ovat aloja, joista ei suoraan valmistuta mihinkään ammattiin, joten työllistyminen herättää luonnollisesti kiinnostusta. Koulutusohjelmasta valmistuneet maisterit voivat työskennellä esimerkiksi koulutussuunnittelijoina, uraohjaajina, henkilöstön kehittäjinä, tutkijoina, hallintovirkamiehinä, henkilöstöpäällikköinä jne. Vaihtoehtoja on monia, joten alan opiskelijalla on oltava viimeistään kolmantena vuonna melko tarkka suunta siitä, mitä hän haluaa tehdä ”isona”.

Hakiessani opiskelemaan kasvatustiedettä Jyväskylän yliopistoon, en vielä tiennyt alan tarjoamista työllistymismahdollisuuksista juuri mitään. Kiinnostuin kasvatustieteistä, sillä ala yhdistelee ihmisen oppimista, kasvua ja kehitystä. Opinnot koostuvat noin puolet kasvatustieteistä ja puolet opiskelijan itse valitsemista sivuaineista. Mielestäni tämä on ollut paras ominaisuus opinnoissani, sillä sivuaineiden avulla olen kyennyt opiskelemaan muita itseäni kiinnostavia aloja. Koen, että oma osaamiskenttäni on laajentunut tämän mahdollisuuden ansiosta.

Opintojen aikana kannattaa miettiä mihin haluaa tulevaisuudessa suuntautua, sillä sivuaineiden tulee olla omia suunnitelmia tukevia. Viimeistään kandia tehdessään opiskelijan pitää päättää, lukeeko hän kasvatustiedettä vai aikuiskasvatustiedettä pääaineenaan. Itse päädyin aikuiskasvatustieteeseen. Opinnot ovat tähän mennessä sisältäneet koulutuksen suunnitteluun ja hallintoon, työllistymiseen sekä oppimis- ja motivaatiopsykologiaan liittyviä kursseja.

Yliopiston alettua olin erittäin innostunut psykologiasta, mutta suorittaessani psykologian perusopintoja tajusin, ettei se ollut oma juttuni. Valitsin psykologian lisäksi sivuaineikseni johtamista, markkinointia ja saksaa. Markkinoinnin opinnot avasivat minulle ihan uuden maailman. Motivaatio opiskelua kohtaan kohosi, sillä silloin tiesin, mitä tulevaisuudeltani halusin.

Tällä hetkellä työskentelen opintojen ohessa Valmennustiimi Eximialla markkinointiassistenttina. Työssä saan yhdistää suurimpia kiinnostuksenkohteitani; markkinointia ja koulutusta. Mielestäni aikuiskasvatustiede avaa monia ovia, sillä opiskelija voi itse muokata tutkinnostaan hyvin omanlaisensa. Opiskelijan täytyy vain olla määrätietoinen osatakseen valita itselleen sopivat sivuaineet.



Kommentoi juttua

Jo lukiossa psykologia oli yksi lempiaineistani. Opettajamme osasi hyödyntää monipuolisia tekniikoita arkisen puurtamisen lomassa, mikä piti yllä kiinnostusta kuin itsestään. Abivuonna lukion psykologian taso alkoi tuntua riittämättömältä ja tiedonjano kasvoi. Lukiossa onkin varmasti helppo ylläpitää motivaatiota, sillä parhaassa tapauksessa opettaja osaa aktivoida opiskelijoita ja innostaa heitä psykologian pariin.

Muistan kuitenkin elävästi sen hetken, kun etsin netistä pääsykoetietoja ja lyhyellä selailulla silmäni sattui osumaan sisäänottoprosentteihin. Olisiko minusta, tuiki tavallisesta abiturientista, 4% parhaimmistoon? Sitähän sisäänpääsy vaati. Varmasti monelle abiturientille tulevaisuuden epävarmuus lisää paineita ja laskee motivaatiota. Omia unelmia ei kannata kuitenkaan haudata pelkästään tavoitteen vaativuuden takia. Jos tahto on tarpeeksi suuri, ovat kaikki varmasti valmiita tekemään unelman eteen parhaansa ja ehkä jopa ylittämään sen.

Keväällä päätin kuitenkin yrittää. Ilmoittauduin Eximian valmennuskurssille ja hankin Tampereelta vuokra-asunnon, johon muutin yo-kirjoitusten jälkeen. Asunto oli pieni ja kolkko, mutta toimi opiskelun kannalta täydellisesti. Koska kämpässä oli vain pöytä, patja ja vaatekaappi, ei häiriötekijät vaikeuttaneet keskittymistä. Tyhjät seinät koristuivat miellekartoista parissa viikossa ja työpöytä täyttyi laskupapereista hetkessä. Valmennuskokeet ovat pitkälti yksin puurtamista ja valmennuskurssilta sain tarvittavaa tukea valmistautumiseen. Välipäivinä hyödynsin myös mitä monipuolisimpia opiskelutekniikoita, jotta pänttääminen ei alkaisi maistumaan puulta. Silloinkin, kun psykologiset teoriat eivät jääneet päähän, saatoin piirtää asioihin liittyviä sarjakuvia, minkä hahmot ja asiasisällöt muistan vieläkin (lähes vuoden myöhemmin)

Yliopistoon pääsy vaatii alasta riippuen kuukausien pänttäystä. Pikkutarkka opiskelu ja ulkoaluku ei kuitenkaan ole usein ollenkaan motivoivaa. Itse turvauduin ulkopuoliseen motivaatioon, kun oma jaksaminen ja usko alkoi heikentyä. Valitsin tietyn tavoitteen ja palkitsin itseni joskus suklaalla, joskus leffaillalla ja niin edelleen. Myös välipäivien pitäminen kovan uurastuksen jälkeen toimii varmasti. Ei ole ollenkaan hyödyksi lukea itseään niin puhki, ettei mitään enää jää muistiin ja kiinnostus ui pohjamudissa.

Rakastin kuvitella itseäni psykologian opiskelijana. Se konkretisoi oman tavoitteen ja työ ei tuntunut ollenkaan turhalta. Haitpa minne vain, tavoitteen mielessä pitäminen voi olla avuksi. Itse katselin myös ainejärjestöjen instagramkuvia ja fiilistelin mahdollista opiskelijaelämää.

Lopulta, kun jaksaminen meinasi täysin loppua, ajattelin vielä tulevaa kesää. Hetken pitää vielä painaa, mutta kohta kesä jo koittaa. Jos nyt tekisin töitä, voisin pian lähteä hyvillä mielin loman viettoon. Viimeiset rutistukset ovatkin tärkeitä pääsykoemenestyksen osalta. Teorioita ja kaavoja kannattaa vielä loppuvaiheessakin pitää mielessä, eikä antaa niiden unohtua. Tietysti aivan viimeiset päivät kannattaa kuitenkin säästää rauhoittumiseen.

Kommentoi juttua

Hyvä kysymys!!

Julkaistu 10.1.2017 — Kirjoittaja Irene Uski

Kuten varmaan olette liaankin montaa kertaa kuulleetkin, kemian opiskelussa tärkeää onnistumisen kannalta on runsas laskujen ja tehtävien tekeminen, kuten muissakin luonnontieteellis-matemaattisissa aineissa. Mutta entäpä jos ei saa sovellettua lukemaansa teoriaa tehtävien tehdessä – tehtävien teko ei onnistu ja mielen valtaa lannistuminen, turhautuminen ja/tai joku edellisten tunteiden sukulaisista kuten yltiöoptimistisuus "kyllä mä tän sit tosipaikan tullen hallitsen” sekä välinpitämättömyys "ei tätä varmaan kysytä”.

Matematiikassa laskurutiinin ja taitojen karttumisen välinen yhteys on selvä. Myös kun selaa matematiikan oppimateriaaleja, tekstistä vähintään puolet on usein laskuesimerkkejä ja niitä on runsaasti: vaihtelevia niin vaikeustasoltaan kuin tehtävänasettelultaankin. Kemiassa monesti taas opiskelijat kokevat, että tehtävät ovat irrallisia teoriasta – tekstikirjan lukemisesta ei niin sanotusti ole mitään apua tehtäviä tehdessä ja kirjojen esimerkit ovat helpohkoja ja yksinkertaisia tyyppitehtäviä.

Harvoin kursseillamme tapaa kemian kurssien ensikertalaisia, opiskelijat ovat käyneet vähintään yhden kemian kurssin lukiossa. Enemmistö onkin suorittanut 2-4 kurssia ja useat ovat opiskelleet kaikki kurssit tai olleet aiemminkin jo valmennuskurssilla tai iltalukiossa. Monet asiasisällöt ovat siis entuudestaan tuttuja.. Mitä tulevalla kurssilla voisi tehdä toisin?

Opiskelutaidot ovat sellaisia mitä voi kehittää, ja mitkä useimmiten kehittyvätkin opiskeluvuosien karttuessa. Yksi oppimismenetelmä on kysyminen, mitä suomalaisessa kulttuurissa ehkä ei ole riittävästi kannustettu käyttämään. Kysymysten esittäminen itselleen on merkityksellinen oppimisen lähtökohta. Opettaja voi ja varmaankin aina myös esittää kysymyksiä opiskelijoille, ja opiskelijat opettajalle, mutta tärkeitä ovat nimenomaan opiskelijan itse itselleen esittämät kysymykset – joihin opiskelija myös itse miettii vastauksen.

Pelkästään muistamista kotrolloivat kysymykset ("mitkä alkuaineet ovat alkalimetalleja”) jättävät ajattelun suppeaksi, kun taas laajemmat kysymykset toimivat ajatteluprosessin struktuurina: "mitä ominaisuuksia alkalimetalleilla on?” "miksi joku alkuaine luokitellaan alkalimetalleihin?” "miten eri alkamimetallit eroavat suhteessa toisiinsa?” Siinä missä ensimmäinen kysymys tähtää ulkoaoppimiseen, jälkimmäiset kysymykset virittävät ajattelun laajemmalle tasolle – jos opiskelija osaa kysyä itseltään jälkimmäisten kysymysten kaltaisia asioita, opiskelija todennäköisesti myös ajattelee koko jaksollista järjestelmää, ja siihen liittyviä lainalaisuuksia samalla. Etisessään vastauksia opiskelija lukee analyyttisemmin ja poimii sekä jäsentää informaatiota tehokkaammin.

Taito muotoilla keskeisiä kysymyksiä onkin olennaista oppimisessa ja laaja-alaisten yhteyksien löytämisessä – sellaisten kokonaisuuksien oivaltamisessa, mitä haastavimmat tehtävät yliopillaskirjoituksissa ja pääsykokeissa edellyttävät.

Irene, kemian opettaja lääketieteen valmennuskursseilla

Kommentoi juttua

Kolme vuotta sitten aloitin pääsykoeurakkani hieman huonolla menestyksellä. Vuotta myöhemmin (ja virheistäni oppineena) jatkoin siitä mihin olin jäänyt ja kesällä selvisi, että paikka Helsingin yliopiston psykologian laitoksella oli auennut. Viime vuonna taas seurasin tutorin roolissa monien tiukkaa pyrkimistä kohti unelmien opiskelupaikkaa. Vinkkejä valmistautumiseen ja jaksamiseen olen napannut mukaani monelta kanssahakijalta, sekä oppinut kantapään kautta omien yritysten ja erehdysten johdosta. Nyt jaan teille minun top 5 vinkit siihen, miten jaksaa puskea koko kevään. Voit napata siitä matkaan omat suosikkisi ja lisätä niitä, joita itse havaitset toimiviksi.

 

1. Aikatauluta

...mutta realistisesti. Suosittelen ehdottomasti välitavoitteiden asettamista. Suuri urakka tuntuu huomattavasti kevyemmältä, kun sen jakaa paloihin. Välitavoitteet ja aikataulut auttavat, sekä seuraamaan omaa edistymistä, että käyttämään aikaa tehokkaasti. Tässä on kuitenkin pari sudenkuoppaa, joita kannattaa vältellä. Ensinnäkin kannattaa olla tarkkana siinä, minkälaisia tavoitteita asettaa. Hyvä tavoite päivälle voi olla esimerkiksi tietyn asian oppiminen ja sisäistäminen. 10 tuntia kirjastossa sen sijaan on laiha lohtu jos 9 niistä menee Facebookissa. Aseta siis tavoitteita oppimiselle, aikojen ja sivumäärien sijaan. Toinen huomioon otettava seikka on aikataulujen realistisuus. Lähes mikään ei tapa lukumotivaatiota yhtä nopeasti kuin se, jos laahaa kolme viikkoa tavoitteista jäljessä. Laadi siis aikataulu, jonka tahdissa uskot pysyväsi.

 

2. Muista levätä hyvällä omatunnolla

Vaikka joskus tauon ottaminen opiskeluista voi olla vaikeaa, on se kuitenkin jaksamisen kannalta äärimmäisen tärkeää, jotta kisaväsymys ei iske kevään puolessa välissä. Kukaan ei jaksa koko kevättä lukea tehokkaasti seitsemää täyttä päivää viikossa. On tärkeä muistaa, että pääsykokeissa suoriutuminen ei ole suoraan verrannollista kirjastossa vietettyihin tunteihin. Myös lepoa kannattaa aikatauluttaa. Jos tiedät pysyneesi lukuaikataulussa, on myös vapaa-ajalle helpompi antaa tilaa. Mikään ei ole turhempaa kuin vapaapäivän käyttäminen siihen, että tuijottelee pääsykoekirjoja ja ahdistelee taukoa lukemisesta. Kun sinulla on vapaa-aikaa, nauti siitä! Syö hyvin, liiku, nuku, harrasta, näe ystäviä, tee sitä mikä auttaa juuri sinua jaksamaan. Pääsykoekevät on raskas ja kaikki keinot auttamaan omaa jaksamistaan kannattaa ottaa käyttöön.

 

3. Kirjaa ylös, mitä olet jo tehnyt

Tarkoituksena ei ole puhua itseäni pussiin ja sanoa, että oppiminen on suoraan verrannollista luettuihin sivumääriin tai tehtyihin tehtäviin. Ei ole. Kuitenkin joskus tiukoista tilastoista voi olla apua. On hyvinkin mahdollista, että jossain vaiheessa kevättä riittämättömyyden tunne hiipii mieleen ja omaa osaamista alkaa kyseenalaistaa. Tällöin on hyvä olla mustaa valkoisella siitä, mitä on jo tullut tehtyä. Itse merkkasin koko kevään ajan jokaisen laskemani laskun tukkimiehen kirjanpidolla vihon takakanteen. Sen lisäksi pidin kirjaa jokaisen viikon opiskeluun käytetyistä tunneista sekä opituista asioista. Sitä on välillä itse itsensä pahin vihollinen ja pääsykokeiden lähestyessä ainakin allekirjoittanut koki "lieviä" epätoivon hetkiä, jolloin kaikki ne sadat kirjastossa vietetyt tunnit tuntuivat menneen hukkaan. Näinä hetkinä auttoi se, että pystyin laskemaan mitä oikeasti olin saanut aikaan. Rehellisyyden nimissä mainittakoon kuitenkin, että myös jäätelöä kului aika monta purkkia. Jäätelö ja tilastot, lyömätön yhdistelmä epätoivon iskiessä, kokeile vaikka!

4. Älä päästä itseäsi liian helpolla

Pääsykokeisiin lukeminen ei ole aina kivaa mutta siihenkin tottuu. Suosittelen suhtautumaan lukemiseen rutiininomaisesti, ei sitä töihinkään mennessä joka aamu mieti, että huvittaisikohan tänään mennä. Puolitehoilla lukeminen menee helposti hukkaan. Kannattaa ottaa itselleen tavoitteeksi se, että pääsykoepäivänä voi sanoa tehneensä kaikkensa, mihin sillä ajalla ja niillä voimavaroilla mitä itsellä oli, suinkin pystyi. Se maksaa kyllä itsensä takaisin.

5. Anna itsellesi armoa

Fakta on, että aina ei suju. Joskus aikaisemmin helppo tehtävä voi tuntua ylitsepääsemättömän vaikealta, joskus henkilökohtaisessa elämässä voi tapahtua jotain mikä vie ajatukset täysin pois lukemisesta, joskus on vaan päiviä, kun mikään ei suju eikä mikään huvita. Ei haittaa. Usko pois, sitä tapahtuu kaikille muillekin. Valintakokeissa menestyminen ei kaadu venyneeseen kahvitaukoon tai ylimääräiseen vapaapäivään. Seuraavana päivänä uudella energialla eteenpäin!

 

Toivon teille kaikille hurjasti jaksamista koko urakkaan!

 

Maija, toisen vuoden psykologian opiskelija Helsingin yliopistosta.

Kommentoi juttua